Nikke puristi hänet hellästi rintaansa vasten ja siinä he halalivat ja suutelivat toisiaan. Lujia rakkauden lupauksia tehtiin siinä toisilleen ja he vakuuttivat ikuista rakkautta ja uskollisuutta.

Kun asiat kerran oli saatu selville, lähtivät he pois tuosta autuaasta paikasta, mutta kun ihmisiä alkoi tulla tiellä vastaan, erkanivat rakastavaiset toisistaan ja menivät kotiansa.

Sitä autuutta ei voi sanoin kuvata, mitä kumpikin heistä tunsi. Poikakin pääsi kauheasta vaivastaan ja oli nyt niinkuin irti maasta.

Kauan ei voinut rakastavaisten suhde toisiinsa pysyä salassa, sillä eivätpä he nyt enään kammoksuneet ja ujostelleet toisiansa. Julkisesti kävelivät he kahden kesken kylillä, eivätkä ihmisten sormenosottelemiset vaikuttaneet heihin mitään. Eikä kenelläkään tuntunut olevankaan juuri mitään vastaansanomista rakastavaisien yhtymisestä, sillä pidettiinhän heitä kumpaakin kunnollisina, siveinä ihmisinä.

Pianpa tämä rakastavaisten liitto tuli tytön vanhempienkin tietoon. Nimenomaan kutsuivat he Nikkeä käymään heidänkin majapaikassaan. Muutamana iltana hän menikin sinne morsiamensa kanssa. Siellä hänet otettiin ilolla vastaan. Häntä puhuteltiin vävypojaksi ja kestittiin ruualla ja juomalla. Emma oli iloinen ja hilpeä ja kauniimpi pojan mielestä kuin koskaan ennen.

Tästäpuoleen kävivät he yhdessä iltakävelyiltä palatessaan useinkin
Emman vanhempain kodissa.

Eräänä kertana kun he tulivat sinne, oli siellä Jussi niminen Emman veli ja hän oli vähän humalassa. Tälle rupesi nyt Emma pauhaamaan ja rätisemään:

"Tuommoinen sika, kehtaa vielä tulla ihmisten ilmoihin. Sikokarsinaan tuommoinen mies on omiansa. Paina sukkelaan ulos minun silmäini edestä", säyhysi hän ja polki pienellä, sievällä jalallaan lattiaan.

"Ole tuossa nyt taasen vähemmällä… Häpäset itsesi", muistutti äiti.

"Vieläkö tekin siinä! Pitäkää jo toki suunne kiinni, tai minä köytän teidät seinään", tiuskasi Emma ja luppasi suunsa niin tiukasti kiini, ikäänkuin se olisi ollut murtumaton ja muuttumaton komentosana, jota on ehdottomasti totteleminen. Siihen jäi Emman naama möllöttämään sanomattoman vihaisen näköisenä, samalla kun hän tiukasti katsoi äitiään silmiin.