"Näin lyhyessä ajassa!… Oliko hän huikenteleva?"
"Sitä hän ei ollut, mutta minä sain kurkistaa hänen turmeltuneeseen sieluunsa", sanoi Nikke.
"Niinkö? Enkö minä sitä sinulle sanonut?"
"Sanoitte kyllä, isä hyvä, mutta minä en uskonut, ennenkuin itse tulin huomaamaan minkälainen mielenlaatu tuon kauniin kuoren alla piilee."
"Ja nyt olet erossa hänestä?"
"Niin olen ja erossa pysynkin."
"Siinä teit, poikani, oikein, sillä hänen kanssaan et koskaan olisi tullut onnelliseksi. Olen hyvin tyytyväinen toimiisi, sillä luulenpa, että sinun puoleltasi se ero kuitenkin tuli", puheli isä.
"Minun puoleltanihan se tuli, vaikka ensimältä niin rajattomasti häneen rakastuin."
Aamulla kirjoitti Emma Nikelle kirjeen, jonka sisällys oli seuraava:
"Hellästi rakastettu ystäväni!