Opettajatar oli helläluontoinen, hiljainen ja tavoiltaan kerrassaan mallikelpoinen ihminen. Emman kauneutta ei hänellä ollut, mutta ei hän kuitenkaan ollut sitäkään vailla ja hänen käytöksensä oli sulava ja miellyttävä.
Pitemmän aikaa oli Nikke ollut jo opettajattaren parissa ja päässyt sukeltamaan hänen sielunsa sisälle. Vähitellen alkoivat nuo hyvät ominaisuudet sieltä esiintyä Nikelle ja ne tuntuivat liittyvän sopusointuun hänen sielussaan asustavien tunteiden kanssa. Kuta enemmän Nikke noita ominaisuuksia tarkasteli, sitä herttaisemmalta rupesi tuo vaatimaton neitonen hänestä tuntumaan ja sitä kauniimmaksi ja miellyttävämmäksi kävi neitonen Niken mielestä. Vähitellen siitä tunne kehittyi, mutta sitä varmemmaksi ja pysyvämmäksi se tuli. Ei siinä ollut äkkiä riehahtelevia, polttavia rakkauden liekkejä, tunnustuksia ja lupauksia, jotka tuossa äkkinäisessä helteessä useinkin niin pian kuonaksi palavat.
Kovinkaan kauan ei viipynyt, ennenkuin Nikke teki neidille tunnustuksensa. Neito hämmästyi ja punasteli hyväsestään, mutta myöntävän vastauksen hän ujostellen ja kainostellen antoi.
Nikke meni heti isänsä kanssa tuumittelemaan, mitä hän tästä uudesta liitosta piti.
"Nyt sinä, poikani, olet tehnyt minun mieleni jälkeen. Minä olen kauan jo tuota ajatellut, mutta en ole tahtonut sinulle sitä esitellä, kun olen nähnyt sinun kiihkeän rakkautesi Emmaan. Parasta on, että kihlaat heti Annin, sillä hän on kelpo tyttö ja sinä saat hänestä varman elämänkumppanin itsellesi."
Seuraavana iltana kutsuttiin muutamia ystäviä Niken kotiin ja silloin julaistiin Annin ja Niken kihlaus. Ujona, kainona ja miellyttävän näköisenä palveli Anni vieraitaan, eikä kellään ollut mitään vastaansanomista heidän kihlauksestaan.
Vaikka asiat olivat jo näin pitkälle kehittyneet, ei Emma kuitenkaan vielä heittänyt toivoansa. Hän tuli sanomattoman mustasukkaiseksi ja koki kaikin tavoin levittää ilkeitä ja valheellisia juoruja kylälle Annista. Usein tyttö raukka herahti itkuun, kun sai niitä kuulla. Mutta Nikke häntä lohdutteli:
"Mitä sinä noista huolit", sanoi hän, "pianhan kuivat roskat päältä varisevat. Sinun maineesi on niin puhdas, etteivät halvat juorut vaikuta ihmisten mieliin, sillä kaikki jo tuntevat, kuinka halpasieluinen Emma on."
Nikelle oli Emma nyt kahta makeampi kuin koskaan ennen. Hän keimaili Niken edessä, kielastellen hänelle mitä imelimpiä imarteluita suinkin voi keksiä. Tämä kaikki ei kuitenkaan vaikuttanut mitään Nikkeen, hän vain sydämestään ylönkatsoi näitä liukkaita temppuja.
Rakennusmestari muutti nyt perheineen toiselle rautatielle, jota vasta alettiin rakentaa. Sieltäkin kirjoitti Emma Nikelle hellän kirjeen. Hän kertoili, kuinka sydämellinen rakkaus ja hyvä sopu vallitsee hänen ja vanhempiensa välillä. Yhteisvoimin tekevät he työtä ja hän on kutonut monta isoa pakkaa trikoota ja muuta arvokasta vaatetta. Kello viisi noustaan ylös ja kymmenen pannaan levolle. Koko tämä aika ollaan ahkerassa työssä, että tuskin syömään joudetaan. Vaatetta karttuu niin paljon, että sitä täytyy myödäkin. Hiljakkoin kävi hän kaupungissa ja möi siellä vaatetta kahdensadan viidenkymmenen markan edestä. Muuten olisi kaikinpuolin hyvä, mutta ikävä tahtoo näpsiä, kun ei saa tavata siellä olevia rakkaita ystäviään. "Jospa se päivä kerran valkeneisi, että saisin sinua kerran vielä kohdata", kirjoitteli Emma.