Tuli sitten kova katovuosi ja sen kanssa kova lavantauti, joka nälästä heikontuneita ihmisiä korjasi paljon tuonentuville.
Tämä ankara tauti osui Katajamäenkin Jussin köyhään kotiin ja kaasi kaikki rujoksi, paitsi noita kaksoisia.
Ei ollut Katajamäessä elämä ennenkään väljää, mutta nyt se vasta tiukaksi tuli. Ei ollut sitä, joka olisi vesilusikan oikaissut tuolle kahdeksanhenkiselle sairastavalle perheelle. Ei ollut ruokaa, ei hoitajaa.
Vihdoin lähettivät kyläläiset erään nilkun ja rokonarpisen tytön hoitamaan kovaonnista perhettä. Elintarpeitakin lähetettiin sinne mitä kultakin riitti.
Tuo lähetetty tyttö oli kuitenkin ihminen, jolla oli puhdas, hurskas sielu. Hän hoiti sairaita parhaan taitonsa mukaan ja koetti lievitellä sairasten tukalaa tilaa, vaikka hän itsekin oli yhteiskunnan hylkiöitä.
Kaikella lempeydellään ja ihmisrakkaudellaan ei hän kuitenkaan voinut estää sitä, että tuoni yhden ja toisen tempasi perheestä pois.
Aappi ja Saku olivat jo siksi isoja poikia, että he ymmärsivät nykyisen asemansa. Alituiseen istuivat he tuon hyväsydämisen ja vastenmielisen näköisen kunnan Karun luona, kysellen sairaan perheen tilasta, paranevatko he vai kuolevatko. Eihän Karu heille muuta osannut sanoa kuin että he ovat sangen kipeitä ja voivat kuolla, mutta voivat jäädä elämäänkin.
Kun tämä leikki oli lukossa, ei ollut koko perheestä enään elämässä muita kuin itse Jussi ja nuo kaksoiset. Tuoni oli korjannut pois äidin ja nuo vanhimmat kuusi lasta. Isä oli nääntyä suruunsa, eikä hän voinut taudin murtamana toimittaa mitään. Ei ollut ruokaa itselläänkään, sitä vähemmin rakkaille lapsilleen. Ei ollut muuta neuvoa kuin laittaa mierolle nuo ainoat jäljelle jääneet rakkaat kaksoisensa.
Mierolla kulkiessaan olivat pojat aina toinen toisensa tukena. Paikkakunnalla tunnettiinkin heidän kurja tilansa ja ihmiset kokivat heitä vaalia ja suosia parhaansa mukaan.
Pahimpana kiusana oli heillä toiset kerjulaispojat, jotka kulkureina maailmaa kierrellessään olivat oppineet kaiken maailman kierot temput. Usein kävi niin, että kun nämä sattuivat tapaamaan Katajamäen kaksoiset, ei päästy ennen eroon kuin nuot mailmantolaiset hyökkäsivät kaksoisten kimppuun. Mutta silloin seisoivat veljekset niin lujina yksistäpuolin, että he ennen voivat kaatua kuin väistyä.