Katajamäen kaksoisista kasvoi vankat ja komeat miehet. Heitä haluttiin kilvan palveluspaikkoihin, joissa maksettiin hyviä palkkoja. Yhä vielä he rakastivat niin toisiaan, että tahtoivat aina olla samassa talossa.

Aappia onnisti nyt niin, että hän nai rikkaan talon kahdesta sisaruksesta toisen. Tytön uljas ja rikas suku oli tosin tätä naimista vastaan ja he tekivät kaikkensa estääksensä siitä mitään tulemasta, mutta ei siinä auttanut mikään, sillä tyttö ei luopunut Aapista.

Aappi sai vaimonsa kanssa niin ison perinnön, että hän osti itselleen hyvän maatilan.

Muuten olisi ollut nyt kaikinpuolin hyvä, mutta Aapilla oli kauhean ikävä veljeänsä. Hän tuumitteli emäntänsä kanssa ja tämä suostui siihen, että Saku otettiin kotiin ja hänelle annettiin toinen puoli maasta. Sakulla oli kyllä taloon tullessaan koko joukko rahoja palkkasäästöistään, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että ne olisivat likimaihinkaan riittäneet puolen tilan hinnaksi.

Veljesten isä ei ollut koskaan ihan parantunut, vaan oli lopulla joutunut suorastaan köyhäinhoidon huostaan. Siitä asti kun hänen kaksoisensa voivat jotakin ansaita, kokivat he auttaa isäänsä. Mutta nyt kun he saivat oman talon, noutivat he isänsä sinne. Hänelle laitettiin erityinen kamari, jossa häntä hoidettiin kaikella huolella, ja kaikki kunnioittivat ja palvelivat tuota hyväluontoista ja raihnaista ukkoa.

Näin elettiin kaikessa sovinnossa ja ystävyydessä joku aika. Sitten nai Sakukin itselleen emännän, mutta hän sattui saamaan vaimokseen kauniin, vaan ylpeäluontoisen ihmisen, joka olisi tahtonut vallita kaikki. Hänen pitkä palmikkonsa leiskui kaikkialla huoneissa, joissa hän hääri ja pyörähteli kuin oikea emäntä, eikä hän Aapin vaimoakaan pitänyt missään arvossa, vaikka tämä oli tuonut mukanaan kaikki mitä heillä oli ja hän itse oli köyhä piikatyttö.

Tämä ristiriitaisuus aikaan sai tavasta hiljaista nahinaa perheen kesken, vaan ei kuitenkaan semmoista, että kylä olisi siitä mitään tiennyt.

Suloutensa mahtivoimalla luuli Sakun emäntä saavansa miehensä sydämen kääntymään kuinka moneen kieroon tahansa; mutta siinäpä hän pahasti pettyi. Saku kyllä rakasti vaimoansa kaikella aviomiehen rakkaudella, mutta käski hänen pysyä aisoissaan ja olla häiritsemättä perheen rauhaa.

Kerran paraana niittyaikana tulla topsasti veljesten kotiin yhtäkkiä
Poro-Annan Vihtori.

"Kah, Vihtorihan se on", sanoivat Aappi ja Saku yhteen ääneen ja menivät häntä tervehtimään.