Saku ei näyttänyt olevan millänsäkään vaimonsa tuihuamisesta. Hän hakata nalkutteli vaan tupakkansa loppuun, pakkasi ne tönttöihin, siivosi pöydän ja siirsi tupakkahakkurin pöydän latvan alle. Sitten meni hän tyynesti kamarin oven taa ja kolkutteli sitä hiljalleen pyytäen päästä sisälle.
"Pysy siellä ilkiö", kuului kiukkuinen ääni kamarista.
Saku palasi tyynesti takaisin tupakkaruhmonsa luo, otti sen syliinsä ja alkoi kantaa hyssytellä sitä kamarin ovea kohden. Päästyään oven luo, pukkasi hän ruhmolla oveen ja ovi lensi lukkoineen auki. Sitten astui Saku tyynesti kamariin, painoi oven kiinni, eikä sen koommin kuulunut sieltä hiiren hiiskausta.
Vihtori oli nakkaunut illalla penkille maata ja siihen nukahtanut. Mutta kun Riikka tuli tupaan, heräsi hän ja näki koko heidän jupakkansa.
Talossa sattui olemaan eräs suulas kylän akka, Posti-Kaisaksi kutsuttu. Tämän kuullen sattui Vihtori kummailemaan kuinka sisukas ihminen kuitenkin Riikka oli, vaikka hän oli luullut häntä hyväksikin.
Tämän kertasi Posti-Kaisa heti Riikalle ja siitäkös tämä kataantui silmittömäksi.
"Kaikkia maankulkijoita roistoja tähän kootaan silmillä olemaan, ja ellei häntä paikalla eroteta talosta pois, niin minä en ole tuntiakaan talossa", pauhasi Riikka mennen kamariinsa. Aappi, joka oli isäntänä talossa, käveli myöskin sinne ja tovin ajan päästä tuli sinne Sakukin.
"Kuinka sinä, kälyni, voit tuolla tavalla häväistä itsesi koko väen kuullen?" puheli Aappi. "On koettu kaikin tavoin peittää sinun virheitäsi, mutta eihän niitä mitenkään voi salata, kun itse olet noin kovin julkisesti tavattoman suulas. Vihtoria ei meiltä panna pois, jos hänen vaan haluttaa olla, sillä hän on avullinen työmies eikä mikään roisto."
"Niinhän se on. Kaikki minua jyrsivät, syövät ja — sortavat; muut ne ovat kaikki hyviä, minä vaan yksin paha. Minä en jaksa tätä kauemmin kärsiä", sanoi Riikka pillahtaen itkuun.
"Sitä ei voi kukaan uskoa, kuinka monta ristiä, murhetta ja vaivaa sinä olet tuolla pahalla luonnollasi minulle tuottanut", sanoi nyt Saku. "Et sinä ainoastaan minun rauhaani häiritse, mutta sinä pilaat, turmelet ja myrkytät koko väen elämän. Ihminen olisi mitä parhaimpia ja kykenevämpiä ihmisiä olla saattaa, kun vaan kykenisi hillitsemään sisunsa. Koeta, hyvä ihminen, ottaa vaaria Jumalan sanasta ja tottele omantuntosi ääntä, niin ei vieläkään ole myöhäistä parantaa elämääsi", puheli Saku.