Kun Nartti ilmestyi uhkaavana ylioppilaan nokan eteen, hämmästyi tämä kelpo tavalla.
»Tuhannen peeveliä! Oletteko todellakin tuommoinen roisto, että hätyytätte naitua naista!» huudahti Nartti, sillä hän oli oitis huomannut asian oikean laidan.
»Enhän ole mitään pahaa tehnyt, tahdoin vain naista naurattaa», sanoi ylioppilas puolustellen itseään.
»Kyllä minä panen sinut tuolla tavalla naisia naurattamaan senkin roisto. Tuossa on sinulle ensimäinen ja tuossa toinen», sanoi Nartti mäjäytellen ylioppilasta korville puolelle ja toiselle. Kun hän pääsi ylös kompuroimaan, oli uusi mäjäys aina valmiina; ei silloin ollut ylioppilaan hienot sääret maassa lujasti kiinni.
Vihdoin täytyi Siinan mennä Narttia hillitsemään.
»Anna hänen nyt jo olla, onhan hän jo kyllikseen saanutkin rangaistusta huonosta työstään», sanoi Siina, ja niin pääsi ylioppilas taasen jaloilleen.
»Vai olet sinä tuommoinen tihulainen kaikkine sivistyksinesi ja oppinesi! Luuletko, ettei kansan lapsissa ole suurempaa siveellistä voimaa kuin sinunlaisissasi on? Ellei niin olisi, olisi kansan perikato käsissä, sillä semmoinen mädännäisyys ei voi kauan pystyssä pysyä», haukuskeli Nartti vielä kaupanpäälliseksi.
Häpeissään lähti ylioppilas turvottunein naamoin mennä lurjustelemaan pois.
Siina ja Nartti lähtivät nyt kotiaan. Siina oli vielä hätääntyneen näköinen, ja Tommi huomasi oitis, ettei emäntä ollut tavallisissa oloissaan.
»Mikä sinua nyt vaivaa, kun olet noin tuohtuneen näköinen?» kysyi Tommi.