Siinasta oli tuo juttu niin tavatonta laatua, että hän ei olisi mielellään siitä tarkkaa selkoa tehnyt. Muuten hän oli vielä niin hätäyksissään, ettei hän olisi kyennytkään siihen. Mutta Nartti selitti juurtajaksain koko tapahtuman.
»Enkö minä ole kauan aikaa epäillyt tuon ainaisen tungettelijan tarkoituksia? Hän on ollut mielestäni niin vastahakoinen otus, etten ole häntä hyvällä omallatunnolla kärsinyt. Mutta tulehan vielä kerrankin tänne mokomakin saikarasääri, niin kyllä minä sinulle lähtöpassit annan», tuumaili Tommi.
Siinasta oli tuo kohtaus niin häpeällistä laatua, ettei hän olisi sen suonut tulevan yleisön tietoon. Hän rupesi pyytelemään, että asia pidettäisiin salassa, koska se ei olisi kenellekään ylösrakennukseksi. Siinan esitys hyväksyttiinkin yksimielisesti.
Kuitenkaan ei asia pysynyt salassa. Kohtauksen oli sattunut huomaamaan eräs poikaloppi, joka onkiretkellään oli kaukaa nähnyt koko tapauksen. Tämä kohta levitti tiedon ympäri kylää.
Ylioppilas parka joutui nyt pahempaan kuin pulaan. Kaikki rupesivat häntä sormellaan osoittelemaan ja säätyhenkilöt eivät voineet kyllin halveksia ylioppilaan halpamaista käytöstä.
Ei ollut hänellä muuta neuvoa kuin laputtaa pois koko paikkakunnalta ja heittää kaikki kesävierailut sikseen.
VI.
Muutoksia.
Ritulassa tuli nyt huomattavia muutoksia. Emäntä joutui nyt äidiksi.
Kynä ei voi kertoa sitä ilon ja autuuden tunnetta, jota Siina nyt tunsi sydämessään. Parin viikon kuluttua tunsi hän jo kykenevänsä kaikella äidillisellä lemmellä ja rakkaudella vaalimaan pienokaistansa, tuota kallista taivaan lahjaa, joka oli hänen huostaansa uskottu. Kyllä ei pienokaisen tarvinnut puutteessa olla. Pieninkin lapsen kirahdus herätti jo äidin huomion, ja oitis riensi hän tutkimaan, mitä pienokainen oli vailla.