Kun äiti voimistui niin paljon, että hän voi jotakin toimia, saatettiin lapsi pyhään kasteeseen, jossa hänelle nimeksi annettiin Aila.
Olisi luullut Tomminkin nyt hyvinkin ilostuvan tuosta uudesta onnesta, mutta niin ei ollut kumminkaan laita. Vaikka hän ulkonaisissa asioissa täyttikin kaikki aviomiehen tehtävät perhettänsä kohtaan, pysyi sydän kuitenkin kylmänä, sillä siellä kalvoi pieniä matoja. — Tuo, tuo tohvelin alla oleminen ja liikanainen siisteyden vaatimus.
Joitakin aikoja ennen lapsen syntymistä, oli Tommi vaihtanut hevosia.
Tuo hevonen oli kotikasvatti ja Siinan lempihevonen.
»Kuinka sinä omin päinesi saatoit vaihtaa tuon uskollisen palvelijan vieraisiin käsiin? Eikö vähääkään käynyt sydämellesi luovuttaessasi sen tuolle Koni-Mikolle, joka ei muuta tee kuin kulkee markkinoista markkinoihin pieksäen ja ruoskien hevosraukkoja niin, että ovat puolikuolleina hänen käsissään? — Sinun on paikalla mentävä purkamaan tuo tunnoton kauppa», komenteli Siina.
»No, minähän voitin alintain sata markkaa tuossa kaupassa», puolusteli
Tommi.
»Vaikka olisit voittanut vielä kaksisataa, niin kauppa on kuitenkin purettava, sillä minä en salli sitä, että uskollinen eläin joutuu rääkkääjän käsiin», sanoi Siina lujasti.
Ei Tommille muuta neuvoksi kuin purkaa kauppa.
»Kas, nyt sinä olit taasenkin kiltti, minun oma Tommini», sanoi Siina, kun Tommi oli tuonut Pollen kotiin.
»Kiltti!» murahti Tommi ja lähti kävellä jurpottelemaan pois. Mutta entistä jurommaksi ja vähäpuheisemmaksi kävi Tommi.
Kerran möi isäntä kesällä viisi tynnyriä rukiita.