»Jos olisit jäänyt minulle tytöksi, et olisi palanut», sanoin leikilläni.
»Niin, mutta silloinpa olisi palanut toisen talon koko väki», sanoi tyttö oikeuden varmuudella.
»Niin olisi käynyt, lapseni», myönsin.
Hankkiuduin lähtemään.
»Käyttekö minua enää katsomassa?» kysyi tyttö ja katsoi minua niin rukoilevasti silmiin.
»Käyn, käyn; kyllä käyn», vastasin.
»Saankos minä vielä käydä teillä?» kysyi tyttö.
»Saat niin usein kuin haluat, kunhan ensin paranet.»
Hankin kalkkilinjamenttiä ja rupesin sillä voitelemaan ja hoitelemaan pikku Marin palaneita paikkoja, ja pian alkoikin vamma näyttää paranemisen merkkejä.
* * * * *