Tapaus liikutti niin paikkakuntalaisia, että päätettiin panna pieni rahankeräys toimeen pikku Marin hyväksi. Keräys tuotti seitsemänkymmentäviisi markkaa. Rahat annettiin minulle jätettäväksi pikku Marille. Odotettiin, kunnes hän oli täydellisesti parannut. Silloin kutsuttiin hän meille.
»Katsopas, lapseni! Tässä saat noin paljon rahaa», sanoin ojentaen samassa hänelle setelitukun.
»Mitä nämät ovat? Ovatko nämät lankanippujen kuvia?» kysyi tyttö selaillen seteleitä.
»Ei, kyllä ne ovat oikeita rahoja», koetin vakuuttaa.
»Paljonko nämät sitten tekevät?»
»Ne tekevät seitsemänkymmentäviisi markkaa.»
»Montako viisipennistä näissä on?»
»Näissä on tuhat viisisataa viisipennistä.»
»Voi kuinka paljon; en minä osaa niin paljoa lukeakaan. Mutta miksi minulle niin paljon rahaa annetaan?» sanoi tyttö.
»Kun pelastit toisen talon väen palamasta.»