»No, mutta riisuhan nyt toki nuot märät vaatteet yltäsi ja pue kuivat päällesi; aivanhan sinä palellut», muistuttivat toverit.
»Niinpä kylläkin, kylmältä alkaa tuntua.»
Matti riisui nyt kylmät ja märät vaatteet ja pukeutui kuiviin. Hän pesi kasvonsa ja toverit sitoivat jotenkuten päässä ammottavan haavan.
»Olen unhottanut kysyä, miten Kerttu voipi», sanoi Matti ikäänkuin säpsähtäen.
»Kerttu on samanlainen kuin ennenkin, mutta sangen heikko hän on.»
Nyt noudettiin eteisestä lelut tarkasteltaviksi. Matti oli ostanut niitä koko joukon. Niitä oli pari posliinipäistä, vaatetettua isoa nukkea, tanssiva rummunlyöjäpoika, haukkuva koira ja juokseva, kärryjä vetävä poika.
»Me lähdemme nyt viemään nämät Kertulle», sanoi Jussi.
»Sen te toki jätätte tekemättä; tahdon ne itse viedä. Olenhan niistä enimmän vaivaa nähnyt», sanoi Matti lujasti.
Sitten hän meni kamarinovelle, raoitti sitä ja kysyi kuiskaamalla valvovalta äidiltä: »Kuinka lapsi voipi?»
»Kerttu oli juuri valveella ja kysyi kuiskaten, eikö Matti ole jo tullut? Sitten hän taasen raukesi unen horroksiin», vastasi äiti.