Uusi pelto laitettiin nytkin kylvöön, niinkuin luonnollistakin oli, ja koko syksyn olivat he uutta tekemässä.
Eräänä iltana, syyskuun lopulla, istuivat he väsyneinä kuokoksellaan; he aikoivat vähän levähtää. Ilma oli tyyni ja kaunis. Kun he tuossa istuivat, kuulivat he rämeen ympäristöllä outoja ropinoita.
"Mikä se on?" kysyi Mari.
"Ne ovat varmaankin metsälintuja, jotka noilla rämeen ympärillä olevilla kankailla nousevat maasta yöpuulle", sanoi Jaakko.
"Voi miten me niitä sieltä saisimme, Jaakko?" sanoi Mari.
"Kun olisi ansoja ja aikaa", sanoi Jaakko vähän huolettomasti.
"Voi tehdään ansoja ja pannaan ne tuonne rämeen ympärille, kangasten laidoille; onhan tuota omaa aikaamme toki sen verran. Minun olisi niin lysti, kun saisimme yhdenkään linnun", pyyteli Mari.
Heti lähdettiin kotiin ja ruvettiin ansojen punontaan, ja viisikymmentä ansaa valmistui sinä iltana.
Aamulla otettiin kirveet käsiin ja lähdettiin ansojen panentaan, Metsälammen rämeen ympäristölle. He näkivät siellä useita parvia metsälintuja, metsoja, teeriä ja metsäkanoja, jotka tömisten nousivat maasta ja lensivät pakoon. Mari ihastui tuosta paljaasta lintujen näöstäkin niin, että hän oikein käsiänsä hieroi ilosta. Puolille päivin olivat nuot viisikymmentä surmarihmaa viritetyt.
Kun he olivat syöneet ja vähän levähtäneet, menivät he jälleen kuokokselleen työhön. Joka seisahduksen aikana kuunteli Mari, kuuluisiko nyt ropinoita heidän ansojensa tienoilta, ja kun ei senlaisia kuulunut, luuli hän koko heidän linnunpyynti-puuhansa menneen hukkaan, kun linnut muka lensivät pelästyksissään pois koko mailtakin; ennen olisi muka pitänyt ansat panna. Jaakko naurahti vähän ja selitti, kuinka hän ei oivaltanut nyt oikein asiaa, sillä saattoivathan linnut tulla ja mennä mihin sattuvat, ja tuon selityksen perästä rupesi Mari taas toivomaan. Kun ilta tuli, ei hän ollut malttaa nukkua, niin kiihkeästi hän ajatteli tuota linnun saamista. Heti kun aamu tuli, tahtoi Mari kiihkeästi, että lähdettäisiin ansoja kokemaan, vaikka Jaakko koki selittää, ett'ei niitä tarvitse joka aamu kokea, eikä saakaan, että linnut ennättävät maille tulla.