"Niitä tietoja saapi nyt jo jos keneltä, mutta minä en ole niitä tiennyt ennenkuin juuri nyt; he eivät ole uskaltaneet sitä minulle ilmoittaa, sillä valhe kulkee hiipien. Kyselemällä vasta sain varmat tiedot asiasta, ja Marttalan Matti on se, joka tuota uutista on levittänyt", selitti vieras.

Paikalla katosi Jaakolta surumielisyys. Hän hypähti ylös ja hänen silmänsä säkenöitsivät. Suru oli paennut ja viha ja kauhu oli valloittanut hänen sydämensä. Hän ei ollut luullut pahuuden ja kavaluuden voivan niin pitkälle menevän, kuin se nyt oli mennyt. Rikoksen, johon Matti itse oli suurin syypää, oli hän kavalasti kääntänyt hänen päähänsä, ja tuolla tavalla oli rikoksen estäjästä, uhrin pelastajasta tehty rikoksen tekiä, oli suurimmasta ja jaloimmasta ihmistyöstä tehty hirvein rikos; tuo oli kauheata ajatella, ja nyt vasta huomasi Jaakko, kuinka kauvas paatunut ihmissydän saattaa mennä pahuudessa.

"Sen roisto, rosvojen pesä! Vai puhuu ja levittelee hän semmoisia! Jospa minulla olisi todistajia, niin…", sanoi Jaakko ja hänen lauseensa katkesi, sillä Mari katsoi niin rukoilevasti häntä silmiin.

"Jumala suojelee viattomuuden: Meillä on puhdas omatunto. Heittäkäämme asia Herran haltuun, Hän ei anna viattomuuden sortua ja Hän on valkeuteen saattava asian oikean laidan", sanoi Mari.

"Minä tiedän että olette viattomat, minä tunnen teidät", sanoi Korpelan isäntä liikutettuna.

Korpelan isäntä lähti nyt pois ja Jaakko lähti hänen kanssaan kylään. Hän tahtoi ikäänkuin mennä itse iholle, koetteeksi, uskaltaisiko kukaan häntä julkisesti soimata tuosta hirmuisesta rikoksesta. Kylään tultua erkanivat Jaakko ja Korpelan isäntä, jokseenkin raskailla mielin.

Ilta oli. Jaakko astui erään talon huoneesen sisälle. Sinne oli kokoontunut useampia kylän ihmisiä, ja kaikeksi onnettomuudeksi oli Marttalan Mattikin siellä. Heti Jaakon tultua heittivät tuvassa olijat toisilleen umpikuljuisia silmäyksiä, ja ilvehymyssä katseli Matti jokaista silmiin. Kukaan ei puhunut mitään. Jaakko ymmärsi nyt hyvin, mitä nuot silmäykset merkitsevät ja hänen sydämensä kuohahti.

"Sinäkö sen valheen olet levittänyt, että minä olen ollut ryöstämässä appivaariani viime syksynä?" sanoi Jaakko Matille, astuen aivan hänen nokkansa alle.

"Minäkö olen sanonut, että sinä olet ollut appivaariasi ryöstämässä viime syksynä", sanoi Matti, ivallisesti nauraa virnistellen.

"Sinä mokoma rosvojen pesä ja suojelija, olet minun päähäni laittanut tuon pirullisen ja ilkeän valheen, vaikka itse hyvin kyllä tiedät, kutka tuon ryöstöyrityksen ovat tehneet", sanoi Jaakko tulisesti.