Nimismies rupesi nyt tarkastamaan huonetta muiden kanssa. Sieltä löytyi paljon epäluulon alaista kalua, kalliita vaatteita, silkki-huiveja, kulta-sormuksia ja paljon hopea-astioita ja lusikoita.
"Hm!" sanoi nimismies, tarkastellessaan kulta- ja hopea-kaluissa nimikirjaimia, "aivan samoja kaluja, joita viimein kaupungista varastettiin, sillä minulle on lähetetty tieto niiden merkeistä. Varmaan tulee kunnioitettava herra polisi, Pirula, näistä ja kaikista muistakin sieltä kadonneista kaluista ja tavaroista vastaamaan".
"Käykääpä, hyvä herra, syynäämässä tämänkin miehen kotona; hän oli osallisena kanssani varkaudessa ja on jaossa saanut osansa tavaroista, vaikka hän nyt niin isosti hurskastelee", sanoi Pirula, osoittaen Jaakkoa.
Jaakko tyhmistyi tuota kuullessansa, niin ett'ei hänellä ollut sanaa suuhun tulevaa. Hän ei ollut vielä ihmisiä tuntenut tähän asti noin petollisina ja tunnottomina, mutta vähän kerrallansa rupesi hän oivaltamaan kaikin puolin, kuinka kauvas paatunut ihminen saattaa pahuudessa mennä. Hän oli nähtävästi esitelty noille roistoille koston uhrina ja siinä tarkoituksessa oli hänelle annettu nuot kallis-arvoiset lahjat, että hän varomattomuudessaan joutuisi niiden kautta vielä varkaaksikin.
"Ei se mies tarvitse syynäämistä. Hän on tuonut herra polisin lahjoittamat tavarat jo minulle, epäluulon alaisina, ja antanevat nekin jotain selitystä asiaan. Ei se silkkinauha kuristanutkaan, niinkuin tarkoititte, se taisi takertua nyt omaan kaulaanne", sanoi nimismies, päästäen Jaakon siten pälkähästä.
Samassa tuotiin rautoja ja molemmat kiinni saadut miehet pantiin rautoihin, mutta tuo vaarallinen "polisi" erittäinkin kytkettiin sillä varalla, ett'ei hän suinkaan pääsisi karkuun.
"Olenhan nyt näyttänyt toteen, että sinä olet rosvojen pesä, ei suinkaan minun enää tarvinne sitä oikeudessa toteen näyttää?" sanoi Jaakko Matille, kävellen hänen tykönsä, sillä Jaakko oli taasen tointunut äsköisestä nimismiehen puollustuspuheesta.
"Ei sinun tarvitse tulla käräjiin sen asian vuoksi", sanoi Matti nolosti, joka ei ollut kaukaan aikaan puhunut yhtäkään sanaa.
"Jaakko ei saa sopia sitä asiaa", sanoi nimismies.
"Jos hän tahtoo peruuttaa sen syytöksensä, että minä olen ollut appivaariani ryöstämässä, niin en minä tahdo tulla käräjiin kantamaan hänen päällensä, sillä minä en tahdo käräjistä kunniaa hakea", sanoi Jaakko ylevästi.