Kun kuorma oli saatu noin valmiiksi, lähtivät Jaakko ja Mari matkalle. Ilma oli kaunis, ja ilman mitään erinomaisitta tapauksitta pääsivät he kaupunkiin. Siellä ottivat he majapaikan laitakaupungissa olevassa pikku talossa.
Yksissä neuvoin möivät he tuomansa tavarat hyviin hintoihin ja saivat niillä kauniit rahat ja Mari joutui niiden vartijaksi. Tavarain myönnissä oli tullut ilta ja huomenna aiottiin ruveta ostoksia ostamaan ja sitten pois.
Oli jo vähän iltahämärä, kun Jaakko lähti majatalosta vielä kaupungille, jotain asiaa ajamaan. Erään kadun kulmassa oli seisomassa kaksi miestä, joiden sivutse Jaakon piti mennä.
"Mitä minä näen? Tinttalan Jaakko!" kuuli Jaakko toisen heistä sanovan.
Jaakko katsahti heihin ja havaitsi heti, että siinä seisoi Marttalan
Matti, erään hänen parhaan ystävänsä kanssa.
"Niin on", sanoi Jaakko ja käveli eteenpäin.
"Elä mene, Jaakko, minulla olisi sinulle vähän asiaa!" sanoi Matti.
Jaakko seisahtui ja molemmat miehet kävelivät hänen tykönsä.
"Minä olen aikaa ajatellut sinun kanssasi käydä tosi sovintoon, vaan siitä ei ole tullut koskaan valmista. Nyt on hyvä tilaisuus siihen. Emmekö lähde kapakkaan, että saisimme sovinnon päälle siellä jotain suuhumme!" esitteli Matti.
"Minulla ei ole mukanani rahaa yhtään penniä", sanoi Jaakko.