Lapsi hävisi hetipaikalla tiehensä jättäen meidät kahdenkesken suureen asuinsuojaan, jonka kalustona oli pieni pöytä, pari tuolia ja joku kirstu. Näiden lisäksi mainittakoon vielä vesiruukku, kasa appelsiineja ja kimppunen sipulia.
Niin pian kuin olimme jääneet kahdenkesken otti mustalaistyttö kirstustansa kuluneen korttipakan, mainettineulan, kuivaneen kameleontti-sisiliskon ja muutamia muita ennustaessa välttämättömiä esineitä. Sitten pyysi hän minua tekemään jollakin rahalla ristinmerkin vasempaan käteeni, jonka jälkeen taikatemput alkoivat. Lienee tarpeetonta tehdä selkoa hänen ennustuksistansa; muuten näkyi jo hänen menettelytavastansa selvään, että hän oli täysin oppinut ammatissa.
Kauvan emme, sen pahempi, saaneet olla häiriytymättä. Äkkiä temmattiin näet ovi auki ja sisään astui ruskeaan kauhtanaan puettu mies, joka kovin kiivaasti puhutteli mustalaistyttöä. Tosin en ymmärtänyt mitä hän sanoi, mutta äänestä kuulin selvään, että hän oli huonolla tuulella.
Carmen ei näyttänyt hämmästyvän eikä suuttuvan hänen tulostansa, vaan juoksi häntä vastaan ja puhui hänelle sangen nopeasti käyttäen samaa salaperäistä kieltä, jolla äsken oli lasta puhutellut. Hän käytti usein nimitystä payllo, ainoa sana, minkä tuosta sanatulvasta ymmärsin ja jonka tiesin mustalaiskielellä merkitsevän ulkomaalaista. Arvasin, että kysymys oli minusta ja valmistausin jo antamaan sopivan selvityksen läsnäolostani; sitäpaitse haparoin salaa tuolin jalkaa harkitessani parasta hetkeä, jolloin voisin viskata sillä tungettelijaa vasten kalloa. Mies tyrkkäsi tuimasti tytön sivulle ja astui minua kohti, mutta peräysi pian askeleen ta'apäin ja huudahti:
"Kas! Tekö se olette!"
Tarkastelin häntä vuorostani ja tunsin häntä tuonoiseksi ystäväkseni Don Joséksi. Tällä hetkellä kaduin hiukan, ett'en sallinut oppaani toimittaa häntä hirteen.
"Ahaa, tekö, kunnon ystäväni!" huusin nauraen ja kellastuen niin vähän kuin suinkin. "Te keskeytitte neidin juuri, kun hän ennusti minulle mitä hauskimpia asioita."
"Aina sama, mutta siitä tulee kerran loppu!" murahti hän hampaittensa välistä ja heitti tyttöön hurjan silmäyksen.
Carmen puhui yhäti hänelle mustalaiskielellä ja kiivastuen vähitellen hänkin. Hänen silmänsä punersivat verta ja kävivät kauhean näköisiksi samalla kun hänen kasvonsa vetäysivät kokoon ja hän polkaisi jalkaa. Mielestäni näytti hän kiivaasti vaativan miestä tekemään jotakin, mitä tämä empi tehdäksensä. Luulin ymmärtäväni asian liiankin hyvin huomatessani hänen vievän kätensä leukansa alle ja tekevän erityisiä liikkeitä. Aloin uskoa, että tarkoitus oli vääntää joltakin niskat nurin, ja epäilin että kysymys oli juuri minun niskastani.
Tytön sanatulvaan vastasi don José ainoastaan parilla kolmella, käskevästi lausutulla sanalla. Tyttö heitti vuorostansa häneen syvästi halveksivan katseen, jonka jälkeen vetäysi nurkkaan, istuutui turkkilaiseen tapaan, valitsi appelsiinin, kuori sen ja alkoi syödä sitä.