Tämän niminen korpraali on Mintz Nadiushkan kirjoituksen mukaan ollut Carmenin rakastaja; mutta mustalaiset kutsuivat häntä Issar Abgoaksi. Hän oli muka hyvästä navarralaisesta perheestä, opiskeli Pampelonassa ja aikoi ensin papiksi, mutta joutui rajun ja kevytmielisen luonteensa vuoksi sotaväkeen; kun Carmen oli vangittu salakuljetuksesta ja viety Tarifan vankilaan, joutui tämä kauneudelle altis korpraali hänen vartijaksensa ja päästi hänet pakenemaan niinkuin Mériméen novellissakin kerrotaan. Tästä aiheutui rakkauden liitto, jonka johdosta don José pakeni mustalaisten luo ja liittyi heihin. Jonkun vuoden kuluttua luuli don José saaneensa kyllin mustasukkaisuuden aihetta Carmenia kohtaan (pikadorinko vuoksi kuten Mériméen novellissa, sitä ei mainita) ja surmasi hänet.
Sitä ennen oli Carmen muka synnyttänyt tyttären, joka joutui naimisiin erään Diarko nimisen vaeltavan soittelijan kanssa, jonka tytär Tekla rakastui rehelliseen englantilaiseen sotilaaseen (Gibraltarin linnaväkeä) nimeltä Harry Greshan; tästä avioliitosta, joka purkausi siten että Harry G. lähetettiin Intiaan ja sai siellä surmansa, syntyi muka Mintz Nadiushka, Leon Roger'in puoliso, joka äitinsä isältä Diarkolta oli saanut opetusta laulussa ja 20-vuotiaana kokeili Bizet'in säveltämässä "Carmen"-operassa. Sittemmin kertoo Mintz Nadiushka esiintyneensä Amerikassa ja olleensa Valparaisossa maanjäristyksen aikana (16/8 1906), minkä johdosta sanomalehdet ilmoittivat hänen kuolleeksi, mutta sallimus pelastikin hänet julistamaan nämät totiset totuudet isoäidistänsä Ar Mintz Carmen Nadiushkasta.
Näin kertoo pariisilainen lehti, jonka laskuun tämä muuten hauska tarina saa puolestamme jäädä, kun meillä ei ole tilaisuutta sitä millään tavalla tarkistaa.
Semmoisenaan on Carmen jännittävä, voimakas kertomus, jota kaikki arvostelijat ovat pitäneet etevän novellikirjailijan parhaimpina ja joka jo aikoja on tullut käännetyksi useimmille Euroopan kielille.
Suomentaja.
I.
Olin aina epäillyt, etteivät maantieteilijät ole oikein tunteneet asiaa otaksuessaan Mundan taistelutantereen sijainneen Bastuli-Poenin seuduilla, nykyisen Mondan läheisyydessä eli, toisin sanoen, noin kaksi lieutä Marbellasta pohjoiseen päin.
Mikäli olin käsittänyt nimettömän historioitsijan kirjoittamaa Bellum Hispanense (Espanjan sota) nimistä teosta ja Ossunan herttuan erinomaisesta kirjastosta saamiani lisätietoja, oli tämä historiallinen paikka haettava Montillan ikimuistettavilta seutuvilta, missä Caesar viimeisen kerran taisteli tasavallan sankarien kanssa tilinteosta tahi kaksinkertaisesta vallasta.
Alussa syksyä v. 1830 oleskelin Andalusiassa ja tein pitkän matkan poistaakseni ne epäilykset, jotka minua tämän paikan määräyksen suhteen yhäti kalvoivat. Lähimmässä tulevaisuudessa on aikomukseni julkaista kirjoitus, joka toivoakseni poistaa kaiken epävarmuuden asiassa ainakin kaikkien rehellisten muinaistutkijain mielestä.
Odottaessani hetkeä, jolloin tutkimukseni vihdoinkin ratkaisee lopullisesti tämän koko Europan oppinutta maailmaa jännittävän kysymyksen, tahdon kertoa teille pienen tarinan, joka ei mitenkään vaikuta Mundan taistelutantereen sijaitsemista koskevan kysymyksen ratkaisuun.