Melskaten espanjan kieltä huusi englantilainen upseeri minulle:
"Tule ylös! Rouva tahtoisi ostaa appelsiineja!"
"Niin, tule vain, mutta elä kummeksu mitään," lisäsi Carmen baskin kielellä.
Hänen suhteensa en enään kummeksinutkaan ollenkaan mitään. En tiedä tuottiko hänen tapaamisensa minulle enemmän iloa vai surua. Portille ilmestyi samassa pitkä englantilainen palvelija, joka saattoi minut ylös sangen komeaan saliin.
Carmen tuli vastaani sanoen baskin kielellä:
"Muista, ett'et sinä tunne minua etkä ymmärrä espanjaa…" Sitten kääntyi hän englantilaiseen upseeriin sanoen:
"Sanoinhan teille, että tunsin hänet kohta baskilaiseksi. Saattepas kuulla, kuinka hullunkuriselta baskin kieli kuuluu. Ja kuinka tuhman näköistä kansaa eikö totta? Mieshän näyttää kissalta, joka on päässyt pujahtamaan ruokasaliin … vai mitä?"
"Entäs sinä sitten," sanoin omaa kieltäni käyttäen, "olethan sinä hävyttömimmän nartun näköinen, jolta tekisi mieleni merkitä naama… juuri tässä rakastajasi läsnäollessa."
"Rakastajani! Sen olet sinä yksin keksinyt. Ja keksihän vielä tulla mustasukkaiseksi tuon tuhman tolvanan tähden. Sinä olet siis vielä yhtä tuhma kuin kohtaustemme aikana Candilejokadulla Sevillassa. Etkö sinä höperö huomaa, että minä juuri tällä hetkellä olen saanut egyptiläiset asiamme mitä loistavimmin järjestetyiksi. Tämä talo kuuluu minulle ja tuon englantilaisen kravun rahat ovat minulla pian myöskin. Nenästä minä vedän heidät kaikki ja saatan miehen sellaiseen mutkaan, mistä ei enään palata."
"Mutta jos sinä tällä tavoin ajat egyptiläisiä asioitamme, niin pidän minä huolen siitä, ett'et sinä sitä toista kertaa tee. Muista se!"