"Ystäväni, ruokapöytään en voi sinua kutsua. Mutta niin pian kuin huomenna kuulet rummutettavan paraatiin, tule tänne uudelleen appelsiinien kanssa. Täällä saat nähdä hieman paremmin kalustetun makuukamarin kuin Candilejokadulla… Sitten voit sanoa, olenko vielä sama Carmencita kuin silloin olin. Ja lopuksi voimme puhella egyptiläisistä asioistamme."
Minä en vastannut mitään … ja olin jo kadulla, kun englantilainen huusi jälkeeni:
"Muista tuoda maquilaa huomenna!"
Samalla kuulin Carmenin äänekästä naurua.
Minä menin tieheni aivan hämmennyksissäni enkä saanut unta juuri ensinkään. Seuraavana aamuna olin niin harmissani tuolle kavaltaja-letukalle, että päätin jo jättää koko Gibraltarin tapaamatta häntä toistamiseen. Mutta kun paraatirumpu alkoi käydä, olivat hyvät aikeeni kuin poispyyhityt. Otin appelsiinikorini ja riensin Carmenin luo. Varjostimet hänen kamarinsa akkunassa olivat puoliavoinna ja niiden ra'osta näin hänen suuren tumman silmänsä väijyvän kadulle. Puuteroitu palvelija vei minut heti sisään. Carmen lähetti hänet asialle ja niin pian kuin olimme jääneet kahden kesken ratkesi hän krokotiilinauruun, heittäytyen kaulaani.
Niin kauniina kuin nyt en ollut häntä ikinä nähnyt. Suortuvansa oli hän kammannut madonnan tapaan … ja tuoksusi hyvältä … ympärilläni silkillä päällystetyt huonekalut … läpiommellut uutimet ja… Ja minä keskellä tätä komeutta ja viehkeyttä kuin mikäkin varas!
"Minchorroni!" huudahti Carmen, "mieleni tekisi rikkoa täällä kaikki, polttaa koko talo ja paeta kanssasi vuoristoon."
Ja voi niitä helliä hyväilyjä!… Voi sitä iloista naurua! Ja sitten hän tanssi, repi hamereunuksensa j.n.e. Apina ei ikinä ole tehnyt parempia ilveilyhyppyjä, virnistelyjä ja koiruuksia. Käytyänsä jälleen vakavammaksi sanoi hän:
"Kuules, kysymys on siis Egyptistä. Minä tahdon että hän vie minut Rondaan, missä tunnen erään uskovaisen sisaren…" (Tässä hän taas ratkesi nauramaan)… "Sinne mennessä matkustamme erään paikkakunnan halki, josta annan sinulle vasta tarkemmat tiedot. Te hyökkäätte kimppuumme ja ryöstätte hänet puhtaaksi. Oikeastaan haluaisin, että te hänet nitistäisitte, mutta…" (ja tässä hymyili hän tuota hornamaista hymyänsä, joka toisinaan näkyi hänen huulillansa ja jota ei kukaan olisi tahtonut eikä voinut jäljitellä) … "mutta tiedätkös, miten teidän olisi meneteltävä? Kaikissa tapauksissa tulkoon Garcia ensimäisenä. Pysykää te toiset hiukan ta'ampana. Tuo vanha krapu on rohkea ja käsittelee taitavasti hyviä pistoolejansa… Ymmärrätkö?…"
Ja sitten hän keskeytti puheensa ratketen jälleen nauramaan.