"En ymmärrä," sanoin minä, "tosin vihaan minä Garciaa, mutta hän on toverini. Ehkäpä minä vielä kerran vapautan sinut hänestä, mutta välimme selvitämme me oman maamme tapaan. Egyptiläinen olen minä ainoastaan sattumalta. Ja eräissä asioissa pysyn minä aina suoranaisena navarralaisena, kuten sananparsikin sanoo: navarro fino."
"Sinä olet siis tuhma tolvana ja oikea payllo, sinä. Aivan kuin kääpiö, joka luulee itseänsä jättiläiseksi, jos vain voi sylkeä kauvas. Mene siis tiehesi, sinä et minua rakasta."
Mutta aina kun hän käski minun mennä tieheni, oli minun mahdoton vapautua hänestä. Pian lupasin minä lähteä paluumatkalle toverieni luo ja vartoa englantilaista määräpaikassa. Hän puolestansa lupasi sairastella, kunnes he voivat jättää Gibraltarin ja lähteä Rondaan. Gibraltarissa viivyin vielä pari päivää. Valhepukuun puettuna uskalsi hän tulla tapaamaan minua majapaikkaanikin.
Sitten lähdin matkalle, mutta omat aikeeni minullakin oli. Palasin sovittuun yhtymäpaikkaan, josta olin saanut tarkan ilmoituksen, niinikään tiesin ajan tunnillensa, milloin englantilainen Carmenin kanssa siitä oli ohi matkustava. Dancairen ja Garcian, jotka uskollisesti olivat varronneet minua, tapasin myöskin ajoissa.
Yön vietimme metsässä männynkävyistä tekemämme nuotion ääressä, joka paloikin oikein mainiosti. Ehdotin Garcialle, että löisimme korttia. Hän suostui tuumaan. Toista peliä pelatessamme haukuin häntä väärinpelaajaksi. Hän uskalsi nauraa minulle. Silloin viskasin hänelle kortit vasten kasvoja. Mies tavoitti pyssyänsä maasta, mutta minä astuin sen päälle ja sanoin:
"Olen kuullut kehuttavan sinua yhtä taitavaksi puukkotaistelijaksi kuin Malagan parhaimmat junkkarit. Tahdotkos yrittää minun kanssani?"
Dancaire koetti erottaa meitä. Mutta Garcia, jolle jo olin antanut pari kolme korvapuustia, oli jo käynyt kovin rohkeaksi ja paljasti puukkonsa. Samoin tein minä. Molemmat sanoimme Dancairelle, että hän jättäisi meidät rauhaan ja antaisi rehellisen taistelun ratkaista riitamme. Hän huomasikin, ett'ei hän voinut estää meitä ja väistyi tieltämme.
Garcia oli jo kyyristynyt kokoon kuin kissa ennen kuin se hyökkää hiiren kimppuun. Hattu vasemmassa kädessä iskun torjumiseksi, kouristi hän puukon oikeaan, eteensä koukistettuun käteen, kuten andalusialaisten hyökkäys-asento on. Minä taas asetuin hänen eteensä navarralaisten puolustusasentoon: vasen käsi kohotettuna, vasen jalka eteenpäin koukistettuna ja puukko pitkin oikeaa kylkeä. Tunsin itseni jättiläistäkin voimakkaammaksi. Hän ampasi kimppuuni kuin heittokeihäs. Mutta samassa pyörähdin minä ympäri vasemmalla kantapäälläni, ettei hän kohdannut minua, ja iskin häntä vuorostani, jotta veri käsivarren paksuisena virtana syöksähti esille.
Mies kaatui nenällensä jäykkänä kuin seiväs.
"Mitä sinä nyt teit?" huusi Dancaire.