Minä olin jo vallan pahoillani, mutta kolme päivää myöhemmin tuli hän tapaamaan minua nauraen ja iloisena kuin peipponen. Kaikki oli unhotettu ja pari päivää olimme me rakastuneita kuin vasta naineet. Erotessa sanoi hän:
"Pian on Cordovassa eräs juhla. Minä riennän katsomaan sitä, hankin tiedot henkilöistä, jotka palaavat sieltä rahojen kanssa, ja ilmoitan siitä sinulle."
Annoin hänen mennä. Yksin jäätyäni mietin tätä juhlaa ja Carmenin vaihtelevaa luonnetta. Hän oli siis jo antanut minulle anteeksi, koska hän ensiksi tuli minua tapaamaan. Eräs talonpoika kertoi, että Cordovassa taas oli härkätaistelu. Vereni kiehahti uudelleen: tuossa paikassa läksin minä kaupunkiin ja riensin taistelukentälle. Ihmiset näyttivät minulle, kuka oli härkätaistelija Lucas; Carmen istui penkillä aitausta vastaan nojautuneena.
Minun tarvitsi tarkastaa häntä vain minuutin aikaa ollakseni varma asiasta. Niinkuin otaksuin, suoriusi Lucas ensimäisestä härästä kaikella kunnialla. Hän riisui nauharusetin härän otsalta ja antoi sen Carmenille, joka heti paikalla ripusti sen rinnallensa.[14] Seuraava härkä näytti aikovan kostaa hänelle minun puolestani. Lucas suistui hevosinensa maahan ja härkä kaatui heidän molempien päälle. Minä vilkasin Carmeniin. Hän ei ollut enää paikoillaan. Minun oli mahdoton päästä paikaltani mihinkään, vaan täytyi vartoa, kunnes härkätaistelu oli lopussa. Sitten läksin astumaan pois ja menin siihen taloon, jonka tekin tunnette, ja vartosin siellä koko illan ja osan yötäkin. Vasta noin klo 2 aamulla saapui Carmen sinne ja näytti hieman hämmästyvän nähdessään minut.
"Tule kanssani," sanoin minä.
"Voinhan tulla," vastasi hän.
Noudin hevoseni, nostin hänet taakseni ja niin ajoimme lopun yötä sanaakaan toisillemme virkkamatta. Päivän sarastaessa pysähdyimme erääseen etäiseen majataloon, pienen erakkomajan läheisyydessä. Sinne tultuamme sanoin Carmenille:
"Kuules, minä unhotan kaikki enkä moiti sinua mistään, jos … jos sinä vannot, että seuraat minua Amerikaan ja pysyt siellä rauhallisena ihmisenä."
"Sitä en tee," sanoi hän nyreänä, "sillä Amerikaan minun ei haluta lähteä. Minä viihdyn hyvin täällä."
"Senkö vuoksi, että olet täällä Lucasta lähellä? Mutta muista se, että jos hän paranee, niin ei hän vanhoista luista enää välitä. Vaan miksikä vihoittelisin hänelle? Murhaamaan kaikki rakastajasi olen minä jo kyllästynyt. Viisainta on murhata sinut."