Samassa koetti miss Nevil vetää pois kätensä, mutta se ei ollut niinkään helposti tehty, sillä vaikka Colomban kätönen olikin pieni ja sievä, niin oli se sangen voimakas, kuten muutamista todisteista jo olemme huomanneet.
— Hänkö halveksisi teitä sen jälkeen, mitä on tapahtunut!… Päinvastoin puhuu hän teistä hyvää… Ah, Orso, minulla olisi teille paljo kerrottavaa hänestä.
Miss Nevil ponnisteli yhä saadakseen kätensä irti, mutta Colomba veti häntä yhä lähemmäs Orsoa.
— Mutta miksi hän ei vastannut minulle, sanoi haavoitettu. Vain yksi ainoa rivi häneltä olisi riittänyt tyydyttämään minua.
Vetäen miss Nevilen kättä yhä lähemmäs onnistui Colomban vihdoin laskea se veljensä käteen. Sitten ratkesi hän äkkiä nauramaan huudahtaen:
— Orso, kavahtakaa puhumasta pahaa neiti Lyydiasta, sillä hän ymmärtää sangen hyvin korsikan kieltä.
Miss Lyydia vetäisi äkkiä kätensä pois ja sopersi muutamia käsittämättömiä sanoja. Orso luuli uneksivansa.
— Te täällä, neiti Nevil! Hyvä Jumala! Kuinka olette te uskaltanut tänne… Ah, kuinka onnelliseksi te teitte minut!
Vaivoin istualle noustuansa koetti Orso siirtyä häntä lähemmäksi.
— Minä saatoin sisartanne, selitti miss Lyydia, ett'ei kukaan voisi arvata, minne hän menee … niin, ja sitäpaitse halusin saada varmuuden tilastanne… Voi, kuinka paha teidän on olla täällä!