— Muista se, siskoni, että jos minä palattuani kuulen täällä toimeenpannun mielenosoituksia Barricineja vastaan, en minä sitä ikinä sinulle anteeksi anna. Onhan sangen mahdollista, jatkoi hän hellemmin, niin, jopa varsin luultavaakin, että palaan everstin ja hänen tyttärensä kanssa. Laita siis huoneet kuntoon heitä varten ja toimita hyvä aamiainen, että vieraamme viihtyisivät täällä niin hyvin kuin mahdollista. Rohkeus on hyvä avu, Colomba, mutta naisen tulee myöskin osata pitää huoli taloudesta. Ja nyt … syleile minua … ja ole järkevä! Kas, harmi onkin jo satuloitu.

— Orso, ette suinkaan te yksin lähde? kysyi Colomba.

— Minä en tarvitse seuralaista, vastasi Orso, ja ole varma siitä, ett'ei minulta korvia silvota.

— Vaan kuinka voisin minä päästää teidät lähtemään yksin näin sotaiseen aikaan. Hoi, Polo Griffo! Halloo, Gian' Francé! Memmo, hoi! Ottakaa pyssynne … ja seuratkaa veljeäni.

Sangen vilkkaan väittelyn jälkeen täytyi Orson suostua lähtemään paimenjoukon seuraamana. Näistä valitsi hän ne kiihkoisimmat, jotka äänekkäimmin olivat sotaan yllyttäneet.

Toistettuansa vielä kerran äskeiset käskyt sisarelle ja kylään jääville paimenille, lähti hän vihdoin matkaan … tehden mutkan välttääksensä Barricinin taloa.

Pietraneran kylän olivat he jo jättäneet kauvas jälkeensä ja ajoivat täyttä nelistä eteenpäin, kun vanha Polo Griffo puron yli mentäessä huomasi lähisuolla joukon sikoja, jotka kaikessa mukavuudessa maata röhöttivät liejussa, nauttien yht'aikaa auringon helteestä ja veden vilppaudesta.

Hetipaikalla tähtäsi hän suurinta emäsikaa ja laski sille kuulan päähän sillä menestyksellä, että se kuoli paikoilleen. Vainajan kumppalit kömpivät ylös ja pakenivat ihmeteltävän nopeasti. Ja vaikka eräs toinen paimenista ampui vuorostansa näiden jälkeen, pääsivät ne kuitenkin ehein nahoin erääseen pensastoon, jonka peittoon hävisivät.

— Te pöllöt! ärjäsi Orso, ettekö te voi erottaa kesyjä sikoja villeistä?

— Häh? vastasi Polo Griffo, tunsinhan minä ne kylävoudin sikolaumaksi… Ja opettaakseni häntä silpomaaan hevosiamme, Ors' Anton'…