— Minne te ajatte, Ors' Anton'? kysyi tyttö. Vai ettekö tiedä, että vihamiehenne on tässä aivan lähellä?
— Vihamieheni! huudahti Orso suuttuen siitä, että hänen unelmaansa hauskimmalla hetkellä näin häirittiin. Missä hän on?
— Orlanduccio on tässä lähellä. Hän odottaa teitä. Kääntykää pois,
Ors' Anton'.
— Vai odottaa hän minua! Näitkö sinä hänet?
— Näin, Ors' Anton'; lepäsin erään sanajalka-pensaan peitossa ja näin hänen ratsastavan ohitseni. Kiikarillansa tähysteli hän joka taholle ympärillensä.
— Mistä päin hän tuli?
— Tuolta noin … juuri sieltä, minne te nyt aiotte.
— Kiitos.
— Ors' Anton', eikö olisi viisaampaa vartoa, kunnes enoni saapuu? Ei hän enää kauvan viipyne … ja hänen kanssansa olette te varmasti suojattuna.
— Elä pelkää, Chili, en minä tarvitse enoasi.