— Mitä? Vincentellokin kuollut?
— Sangen tarkkaan. Hyvää terveyttä meille, jotka tänne jäämme![28] Siinä teette te hyvin, hra luutnantti, ett'ette saata vihamiehillenne pitkällisiä kipuja. Tulkaas katsomaan Vincentelloa: hän on vieläkin polvillaan nojaten päänsä kiviaitaa vastaan. Hän näyttää vain nukahtaneen. Mutta sitä unta voimme kutsua lyijyuneksi. Kurja raukka!
Orso käänsi kauhulla päänsä poispäin.
— Oletko varma siitä, että hän todella on kuollut?
— Siinä olette te Sampiero Corson kaltainen, ett'ette ammu kuin kerran samaa miestä. Katsokaas tuota naarmuanne, vasemmalla puolen rintaa! Sattuipas kuin Vincileonelle Waterloossa. Lyönpä vetoa, että luoti on käynyt sangen lähelle sydäntä. Kaksoislaukaus! Minä luovun, hitto vie, koko urheilusta!… Kaksi riistaa kahdella laukauksella!… Kuulilla! … kaksi veljestä!… Jos teillä sattui olemaan kolmas, niin sai ukko tehdä seuraa… Ampukoonpas joku paremmin!… Olivatpa ne laukauksia, Ors' Anton'!… Mutta minkä saakelin vuoksi ei minunlaisen kunnon pojan ole koskaan suotu onnistua kaksoislaukauksella … santarmein kanssa oteltaessa?
Näin ihmetellen tutkisteli ryöväri Orson käsivartta ja pisti tikarillansa läven hänen hihaansa.
— Ei tämä ole mitään, vakuutti hän. Hiukan parsimista neiti Colomballe, siinä kaikki… Häh? Mitäs minä tuossa näen? Mustelma rinnassa?… Mutta luoti siitä ei ole mennyt … sillä kuinkas te voisitte tuolla tuulella olla. Koettakaas liikuttaa sormianne!… Tunnetteko hampaani, kun purasen teitä pikku sormeen?… Ette tunne juuri ensinkään?… Sama se … ei se mitään ole. Sallikaapa minun ottaa kaula- ja nenäliinanne. Mutta pitkätakkinne on hieman pilalla… Minkä perhanan vuoksi te olette pukeutuneet kuin tanssijaisiin?… Vai häihinkö te aioitte? Kas tässä, juokaas tilkka viiniä … kuinka ei teillä ole kurbitsipulloa mukananne?… Eihän korsikalainen koskaan lähde matkaan ilman tasku-mattia?
Äkkiä keskeytti hän haavurihommansa huudahtaen:
— Kaksi laukausta! Ja molemmat samassa kylminä… Toveriani pastoria on se naurattava … kaksoislaukaus! Saakeli! Mutta tuossahan tulee pikku kilpikonnani vihdoinkin. Chilina!
Orso ei vastannut mitään. Hän oli käynyt kuolon kalpeaksi ja kaikki hänen jäsenensä värisivät.