— Sire…
— Tiedän sen, olen siitä varma. Mutta tahtoisin hyvin mielelläni … tahdon että te itse kerrotte minulle sen.
— Se on totta, sire; puhuin hänelle eräästä kovanonnen jutusta, jota seurasin mitä suurimmalla mielenkiinnolla…
— Veljesi kaksintaistelusta. Hitto vieköön, on se koko poika kun pistää miehen vartaaseen noin vaan, sellaista miestä pidän arvossa; Comminges oli itserakas narri; hän sai vaan sen palkan, minkä ansaitsikin. Mutta saakeli soikoon, kuinka hiidessä tuo vanha harmaaparta voi saada siitä syytä ruveta sinua haukkumaan?
— Luulen, että onnettomat uskonnolliset eroavaisuudet, ja katolilaiseksi kääntymiseni, jonka luulin jo unohdetuksi…
— Unohdetuksi?
— Kun teidän majesteettinne on antanut esimerkin uskonnollisten erimielisyyksien unohtamisesta … ja harvinainen ja puolueeton oikeudentuntonne…
— Mutta ymmärrä, toveri hyvä, ettei amiraali unohda mitään.
— Sen olen kyllä huomannut, Sire. — Ja Georgen ilme synkkeni.
— Sano minulle, George, mitä aijot tehdä?