— Luottakaa kuninkaan lupauksiin; kansalaissota on kaikista onnettomuuksista suurin.
La Rochellen pormestari vastasi katkerasti hymyillen:
— Näemme kyllä miehen, joka muistuttaa La Noue'ta, mutta La Noue ei olisi ehdottanut veljilleen, että he alistuisivat murhamiesten alaisiksi. La Noue rakasti amiraalivainajaa, ja hän olisi pikemmin tahtonut kostaa hänen puolestaan kuin ruveta hänen murhamiestensä kanssa sovintoa hieromaan, Ei, te ette ole mikään La Noue!
Lähettiläs parka, johon nämä moitteet sattuivat aivan sielun sisimpään, muistutti mieliin palvelukset, mitkä hän oli tehnyt kalvinistien asialle, osoitti silvottua kättään ja vakuutti protestanttisuuttaan. Vähitellen rochellelaisten epäluuloisuus alkoi hälvetä; heidän porttinsa avautuivat La Noue'lle; he näyttivät hänelle apuneuvonsa ja varustuksensa, vieläpä pyytämällä pyysivät häntä asettumaan heidän etunenään. Tarjous oli vanhalle soturille kovin houkutteleva. Kaarlelle vannottu vala oli tehty ehdoilla, joita voi tulkita omantunnon mukaan. La Noue toivoi, että, kun hän asettui rochellelaisten etunenään, niin olisi helpompi saada heidät palaamaan rauhankannalle; hän luuli voivansa olla samalla kertaa uskollinen kuninkaalle vannomalleen uskollisuudenvalalle ja velvollisuuksilleen uskontoaan kohtaan. Hän erehtyi.
Kuninkaallinen armeija tuli La Rochellea ahdistamaan. La Noue johti kaikkia uloshyökkäyksiä ja tappoi suuren joukon katolilaisia. Sitten, kaupunkiin palattuaan, kehoitti hän asukkaita tekemään rauhan. Millä tuloksella? Katolilaiset huusivat, että hän muka oli syönyt kuninkaalle antamansa sanan; protestantit syyttivät häntä siitä että hän petti heitä.
Asiain näin ollen La Noue perin katkeroituneena etsimällä etsi kuolemaa, pannen henkensä joka päivä senkin seitsemän kertaa vaaralle alttiiksi.
XXV.
La Noue.
Foeneste: Cap de you cet homme ne se mouche pas du talon.[75]
D'Aubigné, Le baron de Foeneste.