— Comminges, metsästäjät ovat edessänne, ja torventoitotuksesta päättäen on hirvi viimeisillään.
— Luulen teidän olevan oikeassa, kaunis rouva.
— Ettekö te tahdo olla mukana usuttamassa koiria sen kimppuun?
— Tietystikin; muutenhan meidän maineemme metsästäjinä ja ratsastajina on mennyttä.
— No niin! täytyy pitää kiirettä.
— Niin, hevoset ovat nyt saaneet jo hengähtää. Antakaa siis meille lähtömerkki.
— Minä, olen väsynyt, minä jään tänne. Herra de Mergy jää pitämään minulle seuraa. No, lähtekää.
— Mutta…
— Pitääkö se teille sanoa kahdesti? Kannustakaa hevostanne.
Comminges jäi liikkumatonna palkalleen; hänen kasvoilleen kohosi puna, ja hän katsoi vuoroin Mergy'tä vuoroin kreivitärtä raivostuneen näköisenä.