Mutta opettajaani se valitettavasti ei estänyt tulemasta.

Määrättynä hetkenä minä näin hänen sateenvarjonsa sukeltavan esiin kadun käänteestä. Toivon suuri saippuakupla särkyi, ja sydämeni tuntui pakahtuvan. Jos kuoleman jälkeen tulee vastaava rangaistus rikokselle, niin varmaa on, että opettajani syntyy minuna ja minä synnyn opettajanani.

Kohta hänen sateenvarjonsa nähtyäni minä juoksin äitini huoneeseen. Äitini ja isoäitini istuivat toisiansa vastapäätä pelaten korttia lampun valossa. Minä syöksyin huoneeseen, heittäydyin vuoteeseen äitini luo ja sanoin:

"Äiti rakas, opettaja on tullut, ja minun päätäni särkee kovin; enkö pääse tänään vapaaksi?"

Minä toivon, ettei yhdenkään lapsosen sallita lukea tätä tarinaa, ja luotan ehdottomasti siihen, ettei sitä sijoiteta koulujen oppi- tai lukukirjoihin. Minä näet menettelin kovin huonosti enkä saanut minkäänlaista rangaistusta. Päinvastoin: jumalattomuuteni menestyi erinomaisesti.

Äitini sanoi minulle: "Olkoon menneeksi" ja lisäsi, palvelijattaren puoleen kääntyen: "Sano opettajalle, että hän saa lähteä takaisin."

Oli aivan selvää, ettei äiti pitänyt sairauttani kovin vakavana, koska hän jatkoi peliänsä sen enempää asiasta välittämättä. Minä puolestani puskin pääni pielukseen ja nauroin mieleni hyväksi. Me ymmärsimme toisemme täydellisesti, äitini ja minä.

Mutta jokainen varmaan tietää, kuinka vaikeata on seitsenvuotiaan poikasen kauan teeskennellä sairautta. Suunnilleen minuutin kuluttua minä kävin ahdistamaan isoäitiäni: "Mummo, kerrohan minulle satu."

Minun täytyi pyytää moneen kertaan. Mummo ja äiti jatkoivat peliänsä minusta ollenkaan huolimatta. Vihdoin sanoi äiti: "Olehan hiljaa, lapsi. Odota kunnes olemme päättäneet pelimme." Mutta minä pyysin pyytämistäni: "Mummo, kerro minulle satu." Äidille minä annoin sen neuvon, että hän voi päättää pelin huomenna — nyt hänen piti välttämättä sallia isoäidin kertoa minulle satu.

Vihdoin äiti heitti kortit käsistään ja virkkoi: "On parasta, että teet mitä hän pyytää. Minä en hänestä selviydy." Hän kenties johtui ajattelemaan, ettei hänellä itsellänsä olisi huomenna ikävystyttävää opettajaa, kun minun sitävastoin oli jälleen siedettävä tuhmia oppituntejani.