Äidin myönnyttyä minä syöksyin mummon luo, tartuin hänen käteensä ja ihastuneena hypähdellen vedin hänet moskiittiverkkoni suojaan vuoteelle. Minä syleilin innoissani pielusta, hyppelin edestakaisin ja hieman tyynnyttyäni sanoin: "No, mummo, annahan kuulua!"
Mummo jatkoi: "Ja kuninkaalla oli kuningatar." Alku oli hyvä. Hänellä oli vain yksi.
Satujen kuninkailla on yleensä kuningattaria runsaat määrät. Ja kohta, kun kuulemme, että kuningattaria on kaksi, sydämemme alkaa masentua. Toinen niistä on varmaan onneton. Mutta mummon sadussa tuo vaara oli vältetty. Kuninkaalla oli yksi ainoa kuningatar.
Sitten saamme kuulla, ettei kuninkaalla ollut poikaa. Seitsenvuotiaana minä en ymmärtänyt, miksi tuosta huolisi, vaikka ei poikaa ollutkaan. Saattoihan hän olla pelkäksi vastukseksi.
Ei hämmästytä meitä kovin sekään, kun kuulemme kuninkaan lähteneen metsän yksinäisyyteen harjoittamaan lihankidutusta saadakseen pojan. Yksi ainoa asia olisi voinut saada minut pakenemaan metsään: halu vapautua opettajastani!
Niin kuningas jätti kotiin kuningattaren ja pienen tyttärensä, joka kasvoi kauniiksi prinsessaksi.
Kuluu kaksitoista vuotta, ja kuningas jatkaa ankaroita harjoituksiansa koko tuona aikana milloinkaan ajattelematta kaunista tytärtänsä. Prinsessa on ehtinyt nuoruutensa täyteen kukoistukseen. Naimaikä on jo ohi, mutta kuningasta ei kuulu palaavaksi. Ja kuningatar on suruun menehtyä ja huutaa: "Pitääkö minun rakkaan tyttäreni kuolla naimattomana? Voi minua! Kuinka kova onkaan kohtaloni."
Sitten kuningatar lähetti miehiä kuninkaan luo vakavasti kehoittamaan häntä palaamaan yhdeksi ainoaksi yöksi ja nauttimaan yhden ainoan aterian palatsissaan. Ja kuningas suostui.
Kuningatar keitti omin käsin ja mitä huolellisimmin kuusikymmentäneljä eri ruokalajia, valmisti odotetulle santelipuisen istuimen ja järjesti ruoan kultaisiin kulhoihin ja hopeisiin maljoihin. Prinsessan oli määrä seisoa istuimen takana, kädessään viuhka, riikinkukonsulista valmistettu. Kaksitoistavuotisen poissaolonsa jälkeen kuningas palasi taloonsa, ja prinsessa häilytti viuhkaa kirkastaen koko huoneen kauneudellansa. Kuningas silmäili tyttärensä kasvoja ja unohti nauttia ruokia.
Vihdoin hän kysyi kuningattareltansa: "Kuulehan, kuka on tuo tyttö, jonka kauneus loistaa kuin jumalattaren kultainen kuva? Kenen tytär hän on?"