"Ethän voi odottaa, että hyvän perheen tyttö tulee luoksesi olemaan ja elämään, ellet mene naimisiin hänen kanssansa", sanoi täti.
Mieheni täytyi myöntää huomautus oikeutetuksi, ja hän vaikeni hermostuneena.
Hänen lähdettyänsä minä seisoin yksin sokeuteni suljetun portin takana ja rukoilin hartaasti Jumalaani: "Hyvä Jumala, pelasta mieheni!"
Muutamia päiviä myöhemmin, minun palatessani kotialttarimme luota, täti tarttui lämpimästi molempiin käsiini.
"Kumo, tässä on se tyttö, josta taanoin puhuimme", sanoi hän. "Hänen nimensä on Hemangini. Hän on iloinen saadessaan tutustua sinuun. Hemo, tulehan tänne, minä esittelen sinut sisarellesi."
Samassa astui huoneeseen mieheni. Hän oli hämmästyvinään, kun näki vieraan tytön, ja aikoi lähteä takaisin. Mutta täti sanoi: "Abinash, rakkaani, miksi juokset pakoon? Se ei ole ollenkaan tarpeen. Tässä on serkkuni tytär, Hemangini, joka on tullut sinua tervehtimään. Hemo, kumarra hänelle."
Ikäänkuin yllätettynä alkoi mieheni kysellä kaikenlaista uudesta tulokkaasta.
Minä oivalsin koko jutun onttouden, tartuin Hemanginin käteen ja talutin hänet omaan huoneeseeni. Minä silitin hellävaroen hänen kasvojansa ja käsivarsiansa ja hiuksiansa ja huomasin hänet suunnilleen viidentoista vuoden ikäiseksi ja erittäin kauniiksi.
Kun koskettelin hänen kasvojansa, hän yht'äkkiä purskahti nauramaan ja kysyi: "Mitä teetkään? Hypnotisoitko minua?"
Hänen naurunsa suloinen helinä hajoitti silmänräpäyksessä kaikki tummat pilvet väliltämme. Minä kiersin oikean käsivarteni hänen kaulaansa.