Silloin minä ymmärsin. Mieheni oli pelastunut tuosta suuresta synnistä.
Hän ei ollut langennut.
Minä tiesin, että veljeni oli aikonut olla milloinkaan naimisiin menemättä. Ja äitini kuoltua puuttui vielä hänen pyhä toivomuksensa, joka olisi voinut yllyttää häntä avioliittoon. Mutta minä, hänen sisarensa, olin pahan hätäni nojalla saanut hänet sen tekemään. Hän oli mennyt naimisiin minun tähteni.
Ilonkyynelet tulvahtivat silmiini ja vierivät poskilleni. Minä yritin niitä pidättää, mutta en voinut. Veljeni silitteli hiljaa hiuksiani. Hemangini painautui viereeni ja nauroi nauramistaan.
Minä makasin valveilla vuoteessani suurimman osan yötä odottaen pelon ja jännityksen vallassa mieheni palaamista. Minä en voinut kuvitellakaan, kuinka hän voisi sietää tämän häpeän ja pettymyksen iskun.
Keskiyön jo aikoja siten ohimentyä huoneeni ovi hiljaa avautui. Minä nousin vuoteessani istumaan ja kuuntelin. Askelet olivat mieheni askelia. Sydämeni alkoi sykkiä rajusti. Hän astui vuoteeni luo ja tarttui käsiini.
"Sinun veljesi", sanoi hän, "on pelastanut minut tuhosta. Minua veti yhä syvemmälle silmänräpäyksen mielettömyys. Minut oli vallannut sokaistuminen, josta en näyttänyt voivani vapautua. Jumala yksin tietää, millaista taakkaa kannoin täältä lähtiessäni. Myrsky vieri virtaa alaspäin ja peitti taivaankannen. Kaiken pelkoni ohella oli sydämessäni salainen toivo, että hukkuisin ja siten kirvoittaisin auki elämääni sitomani solmun. Saavuin sitten Mathurgandzhiin ja kuulin siellä uutisen, joka minut vapautti. Veljesi oli nainut Hemanginin. En osaa sinulle sanoa, millainen ilo ja häpeä minut valtasi, kun sen kuulin. Minä kiiruhdin jälleen alukseen. Tuona kirkastumisen tuokiona minä tiesin, ettei minulla voi olla onnea muualla kuin sinun luonasi. Sinä olet Jumalatar."
Minä nauroin ja itkin yht'aikaa ja sanoin: "Ei, ei, ei! Minä en tahdo olla kauemmin Jumalatar. Minä olen vain sinun pikku vaimosi. Minä olen ihan tavallinen nainen."
"Rakkahimpani", vastasi hän, "minullakin on jotakin sinulle sanottavaa. Älä saata minua enää milloinkaan häpeään nimittämällä minua jumalaksesi."
Seuraavana päivänä kaikui pienessä kaupungissa iloinen simpukankuorten soitto. Mutta kukaan ei millään tavoin viitannut siihen mielettömyyden yöhön, jolloin kaikki oli tuhoutumaisillaan.