"En mitään vääryyttä", kehuskeli Nabendu.
"Mutta — mutta —", venytteli Labanja puhettansa, "ajattelehan asemapäällikköä, kauppa-apulaista, ja ratsumestaria — nuo herrat voivat suuttua ja jäädä pois samppanjapidoistasi. Ajattelehan, jos he eivät enää taputa tuttavallisesti olkapäätäsi, kun ensi kerran heidät kohtaat!"
"Ei sydämeni siitä murru", virkahti Nabendu.
Kului muutamia päiviä. Eräänä aamuna Nabendu teetä maistellessaan silmäili sanomalehteä ja havaitsi äkkiä hänelle itselleen osoitetun kirjeen, jonka lähettäjä oli jättänyt nimensä julkaisematta. Siinä kiitettiin häntä ylenmäärin lahjoituksesta ja selitettiin kongressin voittaneen arvaamattomasti, kun hänenlaisensa mies oli siihen liittynyt.
Voi sinua, Purnendu Sekhar! Oliko tarkoituksesi lisätä kansalliskokouksen mahtia, kun siitit maailmaan tämän kunnottoman?
Mutta kovanonnen pilvi on hopean reunustama. Oli selvää, ettei Nabendua sopinut pitää ihan mitättömänä miehenä, sillä englantilaisintialainen seura pyrki samoinkuin kongressikin innokkaasti saamaan häntä puolellensa. Niinpä Nabendu, iloa säteillen, toi sanomalehdessä olleen kirjeen kälynsä nähtäväksi. Labanja ei ollut mitään tietävinänsä ja huudahti säikähtyneenä: "Sepä ikävää! Se on sittenkin tullut ilmi! Kuka onkaan ollut niin ilkeämielinen? Inhoittava petturi!"
Nabendu virkkoi nauraen: "Älä huoli häntä kovin nimitellä, Labanja.
Minä annan hänelle sydämestäni anteeksi ja siunaankin häntä."
Muutamia päiviä myöhemmin posti toi Nabendulle kansalliskokousta vastustavan englantilais-intialaisen sanomalehden. Siinä oli julkaistu nimimerkin "Asiantuntija" lähettämä kirje, jossa kumottiin yllämainitut tiedonannot. "Ne, joilla on ilo henkilökohtaisesti tuntea Babu Nabendu Sekhar", niin siinä kirjoitettiin, "eivät hetkeäkään usko sellaisia mielettömiä parjauksia. Hänen on yhtä mahdoton muuttua kongressimieheksi kuin leopardin luopua täplistänsä. Hän on kunnon mies, ei suinkaan hallitusvirkojen toivoton haeskelija eikä toimeton asianajaja. Hän ei kuulu niihin, jotka vähän aikaa Englannissa oleskeltuaan matkivat meidän pukuamme ja käytöstämme, yrittävät julkeasti tunkeutua englantilais-intialaisiin seurapiireihin ja lopulta vetäytyvät masentuneina pois. Niinmuodoin ei Babu Nabendu Sekharilla ole minkäänlaista aihetta" j.n.e., j.n.e.
Ah, isä Purnandu Sekhar! Millaiseen maineeseen saatoitkaan nimesi eurooppalaisten keskuudessa ennen kuolemaasi!
Tämänkin kirjeen sai käly nähtäväksensä, sillä todistihan se, ettei Nabendu ollut mikään arvoton, säälittävä raukka, vaan todellakin arvokas mies!