Hänet kuljetettiin piirikunnan tuomarin luo, joka istui yönuttuun ja tohveleihin puettuna kirjoituspöytänsä ääressä. Tuomari osoitti sormellaan istuinta ja kysyi, katsettansa paperista kohottamatta: "Miten voin teitä palvella?"
Nabendu hypisteli hermostuneesti kellonvitjojansa ja virkkoi epävarmoin äänin: "Te kävitte eilen ystävällisesti minua tervehtimässä, hyvä herra —"
Sahib kurtisti kulmiansa, kohotti hieman katsettansa ja sanoi: "Minä teitä tervehtimään! Mitä mielettömyyksiä te haastelettekaan?"
"Pyydän anteeksi, armollinen herra", soperteli Nabendu. "On sattunut erehdys — jonkinlainen sekaannus." Hien kihotessa hänen otsallensa hän hoiperteli jotenkuten huoneesta. Kun hän seuraavana yönä levottomasti heittelehti vuoteessaan, kaikui hänen korviinsa alinomaa etäinen ääni, ikäänkuin unien maailmasta tullen: "Kuulehan, Babu, sinä olet aika pölkkypää."
Kotiin palatessaan Nabendu oli johtunut päättelemään, että tuomari oli kieltänyt käyntinsä ainoastaan loukkaantumisensa vuoksi.
Labanjalle hän selitti käyneensä ostamassa ruusuvettä. Hän oli tuskin ehtinyt sen sanoa, kun ilmestyi näkyviin puoli tusinaa poliisimiehiä, jotka Nabendua kunnioittavasti tervehdittyänsä jäivät odottamaan, kasvot iloisessa irveessä.
"Ovatko ne tulleet sinua vangitsemaan, kun olet merkinnyt kongressirahastoon?" kuiskasi Labanja hymyillen.
Poliisimiehet näyttivät hammasrivinsä ja virkkoivat: "Bakshis — Babu
Sahib."
Viereisessä huoneesta tuli Nilratan ja kysyi ärtyneesti: "Juomarahoja?
Mistä hyvästä?"
Poliisimiehet irvistivät yhä ja vastasivat: "Babu Sahib on käynyt tuomarin puheilla, ja me tulemme perimään sakkorahoja."