Nabendu yksin tietää, oliko tuo hänelle suureksi lohdutukseksi; me puolestamme sitä kovin epäilemme. Uskommepa niinkin, että hän vielä eläessään pääsee rai bahadurin arvoon ja että Englantilainen ja Pionieeri kirjoittavat aikanansa syvästi valittelevia muistosanoja hänen mentyänsä manalle. Niinmuodoin ja sitä ennen kajahdutamme kolme huutoa taatto Purnendu Sekharin kunniaksi! Hip, hip, hurraa — Hip, hip, hurraa — Hip, hip, hurraa!
HYLÄTTY
I
Oli kirkas kuutamoyö phalgun-kuun alkupuolella. Nuori kevät lähetti joka suuntaan tuulosiansa, jotka olivat kukkuroillaan mangokukkien tuoksua. Lammen rannalla kasvavan vanhan litshi-puun tuuheaan lehvistöön kätkeytynyt papija [Eräs Bengalin suloisimpia laulajoita. Englantilais-intialaiset kirjailijat ovat antaneet sille pilkkanimen "aivokuumelintu", joka on pelkkää panettelua.] kaiutteli sulavia säveliänsä, jotka tunkeutuivat Mukerdzhin perheen vielä valvovaan makuusuojaan. Hemanta siellä milloin kiersi vaimonsa kiharaa sormensa ympärille, milloin helisytti hänen rannehelyjänsä, milloin nykäisi hänen päässään olevaa kukkaseppelettä jättäen sen riippumaan hänen kasvoillensa. Hän oli kuin illan tuuli, joka leikkii kukkivan mielipensaansa keralla taivuttaen sitä hellästi milloin toiselle, milloin toiselle puolelle toivoen saavansa herätetyksi siinä hilpeyttä.
Mutta Kusum istui liikahtamatta ja silmäili ulos avoimesta ikkunasta, katse loppumattoman avaruuden kuutamoisiin syvyyksiin hukkuen.
Vihdoin Hemanta tarttui vaimonsa molempiin käsiin, pudisteli niitä hellästi ja virkkoi: "Kusum, missä oletkaan? Isolla kaukoputkella uutterasti etsien sinut näkisi pienoisena pisteenä — niin kauas näytät minusta loitonneen. Tulehan lähemmäksi, rakkaani. Katso, kuinka kaunis on yö."
Kusum käänsi kasvonsa tyhjästä avaruudesta kohti miestänsä ja virkkoi hitaasti: "Minä tunnen mantran (loitsun), joka voisi silmänräpäyksessä hajoittaa kappaleiksi tämän kuutamoisen kevätyön."
"Jos tunnetkin, niin älä sentään sitä lausu", nauroi Hemanta. "Mutta jos sinun mantrasi kykenee luomaan jokaiseen viikkoon kolme-neljä lauantaita ja venyttämään yöt seuraavan päivän iltapuoleen saakka kestäviksi, niin lausu se kaikin mokomin."
Tuota sanoessaan hän koki vetää vaimoansa hieman lähemmäksi itseänsä. Mutta Kusum vapautti itsensä hänen sylistänsä ja virkkoi: "Tiedätkö, tänä iltana tekee mieleni sanoa sinulle asia, jonka lupasin ilmaista vasta kuolinvuoteellani. Tänä iltana minusta tuntuu siltä, että voin sietää jokaisen minun kärsittäväkseni määräämäsi rangaistuksen."
Hemanta oli lausumassa rangaistuksia koskevan leikkisanan toistamalla erästä Dzhajadevan säettä, kun samassa kuului olevan tulossa vihaisesti sipsuttava tohvelipari. Ne olivat Hemantan isän, Harihar Mukerdzhin tutut askelet, ja Hemanta, joka ei tietänyt, mitä tuo merkitsi, oli ankaran kiihtymyksen vallassa.