Piiri Sankarin viimeisistä huomautuksista enempää välittämättä Hemanta kysyi: "Eikö Kusum vastustanut tätä liittoa?"
"Tiedätkö", virkkoi Piiri Sankar, "sitä asiaa on kovin vaikea arvata. Onhan sinulle tuttu naisen luonto, poikaseni. Kieltäessään he oikeastaan aikovat myöntää. Uuteen kotiinsa muutettuaan hän oli ensimmäiset päivät melkein suunniltaan, kun ei saanut nähdä sinua. Mutta sinä näytät aivan pian saaneen tietoosi hänen uuden asuntonsa, koska kymnaasiin mennessäsi harhauduit tavallisesti reitiltäsi ja maleksit Sripatin talon edustalla. Sinun silmäsi eivät näyttäneet juuri etsiskelevän koulurakennusta, koska olivat jäykästi suunnatut kohti erään yksityistalon ristikkoikkunoita, joista voivat päästä sisään ainoastaan hyönteiset ja haaveellisten nuorukaisten sydämet. Minä surkuttelin vilpittömästi teitä kumpaakin. Minä huomasin, että opintosi olivat joutuneet vakavan vaaran alaisiksi, ja tytön tila oli sekin valitettava.
"Eräänä päivänä minä kutsuin Kusumin luokseni ja sanoin: 'Kuulehan, tyttäreni. Minä olen vanha mies, ja sinun ei tarvitse ollenkaan minua arkailla. Minä tiedän, ketä sinun sydämesi halajaa. Nuoren miehen tila on sekin toivoton. Tahtoisin mielelläni toteuttaa teidän liittonne.' Tuon kuullessaan Kusum äkkiä suli kyyneliin ja riensi pois. Minä kävin useina seuraavinakin iltoina Sripatin talossa, kutsutin Kusumin puheilleni ja onnistuin vähitellen voittamaan hänen arkuutensa. Kun vihdoin sanoin hänelle yrittäväni saada avioliittoa aikaan, hän kysyi minulta: 'Kuinka se voisikaan olla mahdollista?' 'Älä huoli', vastasin minä, 'minä mainitsen sinut bramaanineidoksi'. Asiaa kauan harkittuamme hän pyysi minua ottamaan selkoa siitä, suostuisitko sinä asiaan. 'Mitä joutavia!' sanoin minä. 'Onhan poika muutenkin melkein suunniltansa — miksi ilmaisisimmekaan hänelle kaikki nämä vaikeudet? Annetaan häämenojen tapahtua kaikkien sääntöjen mukaisesti, ja sitten — kun loppu on hyvin, niin kaikki on hyvin. Varsinkin kun ei ole olemassa vähintäkään vaaraa, että asia milloinkaan tulee tiedoksi, miksi tahtoisitkaan tehdä miehen koko elämänsä ajaksi onnettomaksi?'
"Minä en tiedä, oliko Kusum suunnitelmaan suostuvainen vai eikö. Toisinaan hän itkeskeli, toisinaan taas oli ihan vaiti. Kun sanoin: 'Jätetään siis koko asia', niin hän kävi kovin rauhattomaksi. Asiain ehdittyä tälle asteelle minä lähetin Sripatin luoksesi ehdottamaan avioliittoa; sinä suostuit hetkeäkään epäröimättä. Kaikki oli valmista.
"Vähän ennen määräpäivää Kusum kävi niin vastahakoiseksi, että minun oli ylen vaikea saada hänet jälleen taipumaan. 'Jätetään se, setä', sanoi hän minulle alinomaa. 'Mitä johtuukaan mieleesi, sinä tuhma tyttö', nuhtelin minä häntä; 'kuinka voisimmekaan peräytyä nyt, kun kaikki on valmiiksi järjestetty?'
"'Levitä huhu, että minä olen kuollut', rukoili hän. 'Lähetä minut pois jonnekin.'
"'Entä kuinka kävisi silloin nuoren miehen?' kysyin minä. 'Hän on ilon seitsemännessä taivaassa, odottaa kauan vaalimansa toivon huomenna täyttyvän, ja sinäkö kehoitat minua lähettämään hänelle tänään tiedon kuolemastasi? Seurauksena olisi, että minun täytyisi huomenna tuoda sinulle tieto hänen kuolemastansa, ja samana iltana kerrottaisiin minulle uutinen sinun kuolemastasi. Luuletko, että minä, vanha mies, otan surmatakseni nuoren tytön ja bramaanin yhdellä kertaa?'
"Häät vietettiin hyväenteisenä päivänä, ja minä tunsin vapautuvani itse kannettavakseni ottamastani tukalasta taakasta. Sen, mitä myöhemmin tapahtui, sinä tiedät parhaiten."
"Etkö voinut tyytyä siihen, että olit tehnyt meille korvaamattoman vääryyden?" kysyi Hemanta kiivaasti, hetkisen vaiti oltuansa. "Miksi olet nyt salaisuuden ilmaissut?"
Piiri Sankar vastasi täysin levollisena: "Nähdessäni, että kaikki toimenpiteet sisaresi naimisiinmenoa varten oli suoritettu, minä mietin näin: 'Niin, minä olen saastuttanut erään bramaanin kastin, mutta se tapahtui pelkästä velvollisuudentunnosta. Nyt on erään toisen bramaanin kasti vaarassa, ja minun on ilmeinen velvollisuuteni ehkäistä se. Niinpä kirjoitinkin ilmoittaen kykeneväni todistamaan, että sinä olet nainut sudran tyttären'."