Sutšarita oli kovin ihmeissään huomatessaan hänen keksineen, mitä hänen mielessään liikkui, ja vastasi: »Niin tulin, isä, mutta älä huoli siitä tänä iltana. Voimmehan puhua asiasta huomenna.»
Mutta Pareš Babu kehoitti häntä istuutumaan ja sanoi: »Olen hyvin huomannut, että tätisi olo käy täällä hankalaksi. Minä en aikaisemmin tajunnut, kuinka ankarassa ristiriidassa välttämättä olivat hänen uskomuksensa ja tottumuksensa ja toisaalta äitisi tottumukset ja mielipiteet. Nyt, kun näen, kuinka asia surettaa äitiäsi, uskon varmaan, ettei tätisikään voi tuntea oloansa helpoksi.»
»Täti on jo varustautunut lähtemään», virkkoi Sutšarita.
»Minä arvasin hänen tahtovan niin menetellä», sanoi Pareš Babu, »mutta toisaalta tiedän, ettet sinä hänen ainoana sukulaisenaan voi sallia hänen siten lähtevän kodittoman teille. Olen siis miettinyt asiaa jo joitakin aikoja.»
Sutšarita ei ollut arvannut Pareš Babun havainneen, millaiseen ikävään asemaan hänen tätinsä oli joutunut, ja ryhtyneen ajattelemaan, miten se oli autettavissa. Sutšarita oli ollut kaiken aikaa erittäin varovainen, koska oli pelännyt asian ilmitullessaan aiheuttavan Pareš Babulle tuskaa, ja kun hän nyt kuuli hänen puhuvan siten, hänen silmiinsä nousivat ilon ja kiitollisuuden kyynelet.
»Minä olen ajatellut, mistä hänelle löytyisi sopiva asunto», jatkoi
Pareš Babu.
»Mutta minä pelkään, että hän — hän —», sopersi Sutšarita.
»Tarkoitat, ettei hän kykene maksamaan vuokraa! Mutta miksi hän maksaisikaan? Ethän sinä häneltä vuokraa vaadi, ethän?»
Sutšarita silmäili häntä sanatonna ihmeissään, ja Pareš Babu selitti: »Etkö tiedä, että sinulla on Kalkuttassa kaksi taloa? Toinen kuuluu sinulle, toinen Satišille. Isäsi jätti kuollessaan rahoja haltuuni, ja kun ne olivat riittävästi kasvaneet, minä sijoitin ne ostamalla kaksi taloa. Olen saanut niistä kaikkina näinä vuosina vuokratuloja, jotka olen nekin säilyttänyt. Sinun talosi vuokraaja on muuttanut pois joitakin aikoja sitten, joten tätisi voi hyvinkin asettua vapaaksi jääneisiin huoneisiin.»
»Mutta voisiko hän elää siellä ihan yksinään?» kysyi Sutšarita.