»Minkätähden et ole aterioinut eilen illalla, Radharani?» kysyi
Harimohini.
»Mitä tarkoitat? Olenhan nauttinut illalliseni!» huudahti Sutšarita ihmeissään.
»Mitä lienet nauttinut! Tuossahan on koko ateria ihan koskemattomana!» virkkoi Harimohini osoittaen edellisen illan ruoka-astioita, joiden kansiakaan ei ollut liikahdutettu.
Silloin Sutšarita ymmärsi edellisenä iltana kerrassaan unohtaneensa aterioimisen.
»Tämä on paha juttu!» jatkoi Harimohini ärein äänin. »Mikäli Pareš Babua tunnen, olen varma siitä, ettei hän toivo sinun menevän sellaisiin äärimmäisyyksiin; hänen ulkoinen olemuksenakin rauhoittaa kaikkia. Mitä luulet hänen ajattelevan, jos hän täysin tuntee nykyiset taipumuksesi?»
Sutšarita ymmärsi helposti Harimohinin vihjauksen, ja ensi tuokioina hänen mielensä säikkyi. Hän ei ollut milloinkaan johtunut ajattelemaan, että häpeänhälinä voisi milloinkaan hipaistakaan hänen ja Goran välistä suhdetta, sillä hän uskoi varmaan, että se oli enemmän kuin kaikkein tavallisin eri sukupuolien välinen suhde. Mutta Harimohinin huomautus säikähdytti häntä. Seuraavana hetkenä hän kuitenkin jo laski käsityönsä syrjään, istuutui ja katseli Harimohinia päättävin ilmein. Hän päätti siinä paikassa, ettei sallisi mielessään elää minkäänlaisen häpeäntunteen Goran vuoksi, joutuipa hän puhumaan asiasta kenen kanssa tahansa.
»Tiedäthän, täti, että Gourmohan Babu kävi täällä eilen illalla», aloitti hän. »Se asia, jota keskustelumme koski, valtasi mieleni siinä määrin, että kerrassaan unohdin ateriani. Jos olisit ollut läsnä eilen, olisit kuullut paljon mielenkiintoista.»
Mutta Harimohini ei halunnut nimenomaan kuunnella Goran keskusteluja. Hän halusi kuunnella hurskaita sanoja, mutta kun Gora keskusteli uskon asioista, hänen sanansa eivät kaikuneet niin vilpittömiltä, että olisivat Harimohinia miellyttäneet. Tuntui aina siltä, kuin Goran edessä olisi ollut joku vastustaja ja kuin hän olisi kiistellyt tuota väittelykumppaniansa vastaan. Hän tahtoi pakottaa kerrassaan vaikenemaan ne, jotka eivät hänen mielipiteisiinsä yhtyneet, mutta mitä hänellä olikaan sanottavana niille, jotka olivat samaa mieltä kuin hän? Se kiihtymys, jota Gora osoitti väitellessään, ei Harimohinia ollenkaan liikuttanut. Vaikka Brahma Samadžin jäsenet halusivatkin noudattaa omia mielipiteitänsä eivätkä yhtyneet hindulaiseen yhteisöön, Harimohini ei kumminkaan ollut huolissaan; hän oli täysin tyyni, kunhan ei tapahtunut mitään, mikä saattoi hänet erottaa rakkaistansa. Senvuoksi Goran kanssa keskusteleminen ei tuottanutkaan hänelle vähintäkään iloa, ja kun hän sitäpaitsi huomasi Goran alkavan Sutšaritan mieleen vaikuttaa, niin sellainen keskusteleminen muuttui hänelle kerrassaan vastenmieliseksi. Raha-asioissa Sutšarita oli täysin riippumaton ja mielipiteitä, uskoa ja käyttäytymistä koskevissa seikoissa ihan vapaa, joten Harimohini ei voinut miltään kannalta häntä mitenkään holhota. Mutta sittenkin Harimohini, jolla ei ollut mitään muuta turvaa vanhoilla päivillään, tunsi itsensä aina erittäin masentuneeksi, jos joku muu, Pareš Babua lukuunottamatta, pääsi jotenkin Sutšaritaan vaikuttamaan. Harimohinin Goraa koskeva mielipide oli se, että mies oli aivan vilpillinen ja että hänen varsinaisena tarkoituksenaan oli houkutella Sutšarita puolelleen minkä verukkeen nojalla tahansa. Olipa Harimohinin mielessä sellaisiakin epäluuloja, että Goran lähimpänä pyrintönä oli päästä käsiksi siihen omaisuuteen, joka Sutšaritalla oli huostassaan. Koska hän niinmuodoin piti Goraa pahimpana vihollisenaan, hän varautui ehkäisemään miehen aikeita niin hyvin kuin suinkin osasi.
Ei ollut mainittu mitään siitä, että Gora tulisi tänään, eikä hänellä ollutkaan mitään erikoista syytä tulla, mutta hänen luonteeseensa ei kuulunut paljoakaan epäröintiä. Otettuaan kerran asiakseen suorittaa jotakin hän ei milloinkaan ajatellut vähääkään asian seuraamuksia, vaan syöksyi eteenpäin suoraa päätä kuin nuoli.
Goran saapuessa tänä aamuna Harimohini oli hartaudenharjoituksessa, ja kun Satiš saapui Sutšaritan luo, joka parhaillaan ahkerasti järjesteli kirjojaan ja papereitaan, kertomaan Goran tulosta, hän ei kovinkaan hämmästynyt. Hän oli varmasti tietänyt Goran jälleen tulevan.