»Binoi on siis lopullisesti meidät hylännyt», virkkoi Gora istuuduttuaan.
»Miksi niin?» kysyi Sutšarita. »Minkätähden hän meidät hylkäisikään?
Hän ei ole liittynyt Brahma Samadžiin.»
»Jos hän olisi ruvennut Brahma Samadžin jäseneksi», virkkoi Gora, »niin hän olisi nyt paljoa lähempänä meitä kuin todellisuudessa on laita. Loukkaavinta on, että hän pysyttelee kiinteästi hindulaisessa yhteisössämme. Hän olisi tehnyt paljoa paremmin, jos olisi kerrassaan eronnut meidän yhteydestämme.»
»Minkätähden pidätte yhteiskuntaa niin erinomaisen tärkeänä?» kysyi Sutšarita tuskaisin tunnoin. »Onko tuo yhteisöön kohdistuva voimallinen uskonne luontainen? Vai pakotatteko itseänne niin uskomaan?»
»On ihan luonteenomaista minulle, että pakotan itseni niin menettelemään olevissa oloissa», vastasi Gora. »Kun maa alkaa liikkua jalkojen alla, täytyy joka askelella käytellä suurempaa voimaa. Nyt, kun vastustusta ilmenee joka puolella, me aivan luonnollisesti osoitamme joltistakin liioittelua puheessamme ja käytöksessämme. Siinä ei ole mitään luonnotonta.»
»Minkätähden otaksutte, että se vastustus, joka teitä kohtaa joka puolella, on väärää ja tarpeetonta alusta loppuun asti?» kysyi Sutšarita. »Jos yhteiskunta asettaa esteitä kehityksen tielle, niin sen asiana on sietää joitakin iskuja.»
»Edistys on kuin virran aaltoava pinta», huomautti Gora. »Aallot murtavat rantaa, mutta enpä usko, että rantojen tärkeimpänä tehtävänä on sellaisen murtamisen hyväksyminen. Älkää luulotelko minun milloinkaan pitävän silmällä sitä, mikä on yhteiskunnalle hyvää tai pahaa. Nykyisinä aikoina voi tuosta tehtävästä suoriutua kuudentoista vuoden ikäinen poikanen, niin helppo se on. Mutta vaikeata on nähdä asiat täydellisyydessään uskon kirkkaassa valaistuksessa.»
»Onko totuutta ainoastaan se, minkä saavutamme uskon avulla?» kysyi Sutšarita. »Uskon nojalla me toisinaan myöskin arvostelemme asioita väärin ja päädymme vääriin tuloksiin. Sallikaa minun kysyä yhtä ainoata asiaa: voimmeko uskoa kuvienkumartamiseen? Uskotteko te siihen pitäen sitä totuutena?»
»Minä yritän parhaani mukaan kuvailla teille omaa suhtautumistani siihen asiaan», vastasi Gora oltuaan hetkisen vaiti. »Aluksi pidin kaikkia siihen kuuluvia seikkoja tosina. Minä en käynyt hätäillen niitä vastustamaan, koska ne sattuivat olemaan ristiriidassa eurooppalaisten tapojen kanssa ja koska niitä vastaan sopi esittää muutamia erittäin helppoja väitteitä. Minä en ole uskonnollisella alalla oleellistanut mitään erikoista, mutta minun ei tee mieli sulkea silmiäni ja toistaa, ikäänkuin ulkoa opittua läksyä, että muotojen palvonta on samaa kuin kuvainkumartaminen tai että kuvainpalvonta on uskonnollisten hurskaiden menojen tärkein päämäärä. Mielikuvituksella on sijansa taiteessa, kirjallisuudessa, vieläpä tieteessä ja historiassakin, ja minä en suostu missään tapauksessa myöntämään, ettei sillä ole mitään tekemistä uskonnossa. Ihmisen kaikki kyvyt ilmenevät täydellisinä uskonnossa, ja tahdotteko väittää, ettei meidän maassamme suoritettu koe, jonka tarkoituksena on kuvainpalvonnan avulla soinnuttaa toisiinsa mielikuvitusta, viisautta ja hurskautta, ilmaise ihmiskunnalle suurempaa totuutta kuin minkään muun maan esittämä?»
»Kreikassa ja Roomassakin palvottiin kuvia», huomautti Sutšarita.