Havaitessaan, mitä tädillä oli mielessä, Sutšarita lähti keittiöön verrattain ikävin tunnoin. Gora sillävälin kumarsi Harimohinille, joka istuutui sanaakaan lausumatta. Istuttuaan hetken aikaa huulet suipussa hän lopetti äänettömyyden kysyen: »Ettehän te ole brahmo?»
»En», vastasi Gora.
»Kunnioitatteko hindulaista yhteiskuntaa?»
»Epäilemättä.»
»Mitä siis tarkoittaa tällainen käyttäytyminen?» tiuskasi Harimohini.
Gora, joka ei voinut käsittää, mikä oli valituksen aiheena, jäi vaiti ja silmäili häntä kysyvästi.
»Radharani on täysikasvuinen», jatkoi Harimohini, »ja te ette ole hänen sukulaisensa, joten kummastelen, että juttelette hänen kanssaan niin paljon. Hän on nainen, hänellä on talousaskareita suoritettavanaan, ja minkätähden hän tuhlaisikaan paljon aikaa joutavaan jaaritukseen? Se vain häiritsee hänen mieltänsä. Te olette älykäs henkilö — kaikki teitä ylistävät — mutta milloin onkaan maassamme ollut tällainen asia sallittu, ja mistä pyhistä kirjoista löydättekään tukea tällaiselle menettelylle?»
Tuo oli Goralle kova isku, sillä hänen mieleensä ei ollut milloinkaan johtunut, että miltään taholta voitaisiin tällä tavoin tulkita hänen ja Sutšaritan välistä suhdetta. Hän oli hetkisen vaiti ja selitti sitten: »Hän on Brahma Samadžin jäsen, ja kun olen nähnyt hänen seurustelevan vapaasti kaikkien kanssa, en ole tullut sen enempää ajatelleeksi.»
»Vaikka hän onkin Brahma Samadžin jäsen, ette voi missään tapauksessa sanoa, että tällainen menettely on oikeata», virkkoi Harimohini. »Teidän sananne ovat herättäneet tietoisuuteen varsin lukuisia henkilöitä, mutta kuinka he voisivatkaan teitä kunnioittaa, jos näkevät teidän näin käyttäytyvän? Eilen illalla te keskustelitte hänen kanssaan aina myöhäiseen hetkeen saakka, mutta keskustelu ei ole tullut vieläkään päätökseen; teidän täytyy välttämättä saapua jälleen tänä aamuna! Varhaisesta aamusta alkaen hän ei ole liikkunut varastokomeron eikä keittiön läheisyydessä — onpa vielä unohtanut sen pienen avun, jonka tavallisesti suo minulle kuukauden yhdentenätoista päivänä. Mitä opetusta tämä oikeastaan on? Onhan tyttöjä omassakin talossanne — keskeytättekö heidänkin talousaskarensa tarjotaksenne heille tällaista valistusta? Ette tietenkään, ja pitäisittekö hyvänä asiana, jos joku toinen niin menettelisi?»
Gora ei tietänyt sanoa mitään puolustuksekseen, virkkoihan vain: »Ottaen huomioon ne opetukset, joiden alaisena hän on kasvanut, en ole tullut milloinkaan tarkastelleeksi asiaa tuolta kannalta.»