»Minun kanssani ei auta siitä neuvotella!» huudahti Gora päätään pudistaen. »Minä en halua olla sen asian kanssa minkäänlaisissa tekemisissä.»
»Ettekö tosiaankaan?» kysyi Pareš Babu silmäillen Goraa ihmeissään.
Pareš Babun hämmästyksen havaitessaan Gora oli hetkisen häpeissään, mutta juuri siitä syystä, että oli häpeissään, hän huudahti sitäkin pontevammin: »Kuinka voisinkaan olla sen asian kanssa minkäänlaisissa tekemisissä?»
»Minä tiedän, että olette hänen ystävänsä», huomautti Pareš Babu, »ja sellaisina aikoina tarvitaan ystävää kipeimmin, eikö totta?»
»Totta kyllä, että olen hänen ystävänsä», vastasi Gora, »mutta se ei suinkaan ole ainoa siteeni maailmassa eikä tärkeinkään!»
»Kuulkaahan, Gora», kysyi Pareš Babu, »onko teidän mielestänne Binoin menettelyssä ilmennyt jotakin väärää tai uskonnonvastaista?»
»Uskonnolla on siinä suhteessa kaksi eri puolta», vastasi Gora. »Toinen on iäinen, toinen maailmallinen. Kun uskonto ilmenee yhteiskunnan lakeina, niin sitä ei voi laiminlyödä tuottamatta tuhoa yhteiskunnalle.»
»On olemassa lukemattomia lakeja», virkkoi Pareš Babu, »mutta onko varmasti otaksuttava, että jokainen niistä on uskonnon ilmauksena?»
Pareš Babu kosketti sanoillaan sellaista kohtaa, että Goran mieli siitä joutui kuohuntatilaan, ja sen tilan nojalla hän pääsi määrättyyn ratkaisuun. Hän ei enää ollenkaan epäröinyt puhua aivan avoimesti siitä, mitä hänellä oli sydämellään. Hänen puheensa pääasiallisena sisältönä oli, että ellemme täydellisesti alistu tottelemaan yhteiskuntaa noudattamalla sellaisia pidättäviä lakeja, niin asetamme esteitä sen syvimmän tarkoituksen tielle, jota varten yhteiskunta on olemassa; se tarkoitus näet on salattu, ja kuka hyvänsä ei kykene sitä selvästi näkemään. Niinmuodoin täytyy olla meidän omasta harkinnastamme riippumaton voima, jonka nojalla voimme ilmaista yhteiskuntaan kohdistuvaa kunnioitustamme.
Pareš Babu kuunteli tarkkaavasti Goran esitystä loppuun asti, ja kun Gora sitten vaikeni, hieman omaa uskaliaisuuttaan häveten, Pareš Babu virkkoi: »Minä yhdyn pääasiallisesti teidän mielipiteisiinne. On kyllä totta, että Jumalalla on jokaisessa eri yhteiskunnassa erikoinen tehtävä suoritettavana ja ettei tuo tehtävä ole kaikille ilmiselvä. Mutta ihmisen tehtävänä on pyrkiä sitä selvästi käsittämään eikä suinkaan pitää elämänsä tärkeimpänä tarkoituksena totella sääntöjä, ikäänkuin hän olisi yhtä tajuton kuin puun oksa.»