»Miksi et, isä?» kysyi Sutšarita.
Pareš Babu ei vastannut mitään tuohon kysymykseen, silmäili vain kysyvästi Sutšaritaa, kunnes viimeksimainittu ei enää kyennyt pidättäytymään, vaan virkkoi, kasvot hieman poispäin käännettyinä: »Sinä olet ajatellut, että mielessäni on tapahtunut muutos.»
»Niin», myönsi Pareš Babu. »Ajattelin siis, ettei ollut syytä saattaa sinua ikävään asemaan sinulta jotakin pyytämällä.»
»Isä», aloitti Sutšarita, »olen aikonut kertoa sinulle kaikki, mutta en ole viime aikoma sinua tavannut. Senvuoksi olen tänään tullut tänne. En kykene selittämään sinulle mitään ihan selvästi, ja siitä syystä minua melkein peloittaa, ettet minua ymmärrä.
»Minä tiedän, ettei ole helppo puhua sellaisista asioista yksinkertaisesti», myönsi Pareš Babu. »Sinulla on mielessäsi jotakin sellaista, mikä koskee ainoastaan tunteita, ja vaikka sen tunnet, se ei kuitenkaan sinulle selvästi hahmoudu.»
»Niin, aivan niin!» huudahti Sutšarita tuntien mielensä melkoisesti keventyvän. »Mutta miten voisinkaan sinulle selittää, kuinka voimakas tuo tunne on? Minusta tuntuu kerrassaan, kuin olisin syntynyt uudelleen ja saanut jonkinlaisen uuden tietoisuuden. En ole milloinkaan ennen nähnyt itseäni siinä valossa kuin nyt. Tähän saakka en ole milloinkaan ollut missään suhteessa oman maani menneisyyteen enempää kuin nykyisyyteenkään, mutta nyt tuo suhde on oleellistunut sydämessäni niin ihmeellisen suurena ja totena, etten voi sitä unohtaa. Näetkö, isä, minä tunnustan sinulle totuuden sanoessani olevani todellinen hindu, vaikka tätä ennen en ole voinut milloinkaan sitä tunnustaa. Nyt sanon ollenkaan epäröimättä, vieläpä korostaenkin, että olen hindu. Ja tunnen suurta iloa tuon tunnustaessani.»
»Oletko tarkastellut tätä kysymystä joka puolelta ja kaikkine seuraamuksinensa?» kysyi Pareš Babu.
»Kuinka voisinkaan nähdä sen täydellisesti kaikilta eri puolilta?» virkkoi Sutšarita, »Voin vain sanoa lukeneeni paljon asiaa koskevia teoksia ja keskustelleeni siitä uutterasti. Kun en ollut vielä oppinut katselemaan olioita oikeissa mittasuhteissaan ja kun liioittelin kaikkia hindulaisuuden pieniä yksityisseikkoja, tunsin eräänlaista vihaa hindulaisuutta vastaan kokonaisuudessaan.»
Kuullessaan Sutšaritan puhuvan noin Pareš Babu oli hieman ihmeissään. Hän ymmärsi varsin selvästi, että Sutšaritan mielessä oli tapahtumassa ajatusten siirtyminen ja että hän tunsi itsensä vapaaksi kaikesta epäilyksestä, koska oli saavuttanut jotakin totta. Sutšaritaa ei suinkaan kuljettanut mukanansa jokin epämääräinen tunne, jota hän ei lumoutuneena kyennyt ymmärtämään.
»Isä», jatkoi Sutšarita, »kuinka voisinkaan sanoa olevani omasta kastistani ja maastani erotettu mitätön olento? Minkätähden en saa sanoa: 'Minä olen hindu'?»