»Äiti, voitko ottaa osaa niihin vihkiäisiin?» huudahti Sutšarita ihmeissään.
»Mitä tarkoitatkaan?» kysyi Anandamoji. »Minkätähden puhut 'osanottamisesta’? Olenko minä mikään pelkkä sivullinen? Ovathan kysymyksessä Binoin häät! Minun tulee sellaisessa tapauksessa tehdä hänen hyväkseen kaikki! Mutta olen sanonut hänelle, etten esiinny näissä vihkiäisissä hänen sukulaisenansa, vaan kuulun morsiamen puolikuntaan — hän saa Lolitan vaimokseen minun talossani!»
Anandamoji tunsi sydämessään voimakasta Lolitaan kohdistuvaa sääliä, sillä vaikka tytöllä olikin oma äiti, hän oli joutunut hylätyksi tänä elämänsä toivehikkaimpana hetkenä. Siitä syystä hän koki parhaansa mukaan pitää huolta siitä, ettei tässä tilaisuudessa ilmennyt minkäänlaista huomaavaisuuden ja kiintymyksen puutetta. Äidin sijaan asettuen hän tahtoi pukea Lolitan omin käsin, järjestää sulhasen vastaanoton ja pitää huolta siitä, että ne pari kolme vierasta, jotka oli kutsuttu, tulisivat sydämellisesti vastaanotetuiksi. Ja hän oli päättänyt toimittaa talon niin moitteettomaan kuntoon, että Lolita tuntisi heti olevansa siellä kuin kotonaan.
»Jos niin menettelette, ettekö joudu minkäänlaisiin vaikeuksiin?» kysyi
Sutšarita.
»Mahdollista kyllä, mutta mitäpä siitä?» huudahti Anandamoji muistaessaan, millaista melua Mohim oli asian johdosta pitänyt. »Siinäkin tapauksessa, että jotakin hälinää syntyy, täytyy olla vähän aikaa aivan hiljaa, ja kaikki kohta unohtuu.»
Sutšarita tiesi, ettei Gora tulisi vihkiäisiin, ja hänen teki mieli tietää, oliko hän yrittänyt estää Anandamojiakin ottamasta siihen osaa. Mutta hän ei voinut itse ottaa asiaa puheeksi, ja Anandamoji ei edes maininnut Goran nimeä.
Harimohini oli kuullut Anandamojin saapuvan, mutta puuhaili kauan töissään, ennenkuin tuli häntä tervehtimään.
»Kuinka voit, sisko?» kysyi hän. »En ole pitkiin aikoihin sinua nähnyt enkä ole kuullut sinusta mitään!»
»Olen tullut noutamaan sisarentytärtäsi», sanoi Anandamoji, valituksesta mitään huolimatta, ja selitti, mikä heidän tarkoituksensa oli.
Istuttuaan hetkisen äänettömänä, kasvoissa nyrpeä ilme, Harimohini vihdoin virkkoi: »Minä en voi mitenkään puuttua siihen asiaan.»