Siihen Sutšarita ei vastannut mitään.
Seuraavana aamuna, anivarhain, Anandamoji vei palvelijattarensa Latšmijan puhdistamaan taloa pitkänä aikana kerääntyneestä pölystä, ja hän oli vast'ikään alkanut pestä permantoa, kun Sutšarita ilmaantui näkymölle. Hänet nähdessään Anandamoji laski kädestään luutansa, painoi tulijan poveansa vasten ja alkoi sitten uutterasti hangata, puhdistaa ja pestä joka kohtaa talossa.
Pareš Babu oli antanut Sutšaritalle riittävästi rahoja kaikkien tarpeellisten järjestelyjen suorittamiseksi. Tuon summan he ottivat laskujensa pohjaksi alkaessaan merkitä luetteloon kaikkia menoeriä.
Vähän ajan kuluttua saapui Pareš Babu itse Lolitan keralla, jolle koti oli käynyt sietämättömäksi, koska kukaan ei uskaltanut lausua hänelle sanaakaan ja heidän äänettömyytensä tuntui hänestä kuin yhä uudistuvalta iskulta. Kun kaiken muun hyvän lisäksi vielä Bordašundarin ystävät alkoivat käydä hänen luonansa ilmaisemassa myötätuntoansa, Pareš Babu katsoi parhaaksi kerrassaan siirtää Lolitan pois luotansa. Lähtiessään Lolita meni kunnioittavasti kumartamaan äidilleen, ja Lolitan huoneesta poistuessa Bordašundari jäi istumaan kasvot toisaalle käännettyinä ja kyynelsilmin. Labonja ja Lila olivat syvimmässä mielessään kerrassaan kiihdyksissä Lolitan naimisiinmenon vuoksi, ja jos olisivat keksineet jonkinlaisen tekosyyn, olisivat he juoksujalkaa rientäneet häihin. Mutta kun Lolita sanoi heille hyvästi, he muistivat Brahma Samadžin ankaran velvoituksen ja näyttivät sangen juhlallisilta. Ovella hän näki vilahdukselta Sudhirin, mutta hänen takanaan oli joukko vanhempaa väkeä, joten Lolita ei voinut sanoa hänelle sanaakaan. Vaunuihin noustuaan hän huomasi jotakin paperiin käärittyä eräässä istuimen kulmassa. Sen avatessaan hän löysi saksalaisen hopeamaljan, johon oli kirjoitettu »Jumala siunatkoon onnellista pariskuntaa». Siihen kiinnitettyyn korttiin oli merkitty Sudhirin nimen alkukirjain. Lolita oli lujasti päättänyt olla tänään itkemättä, mutta saadessaan tuon ainoan kiintymyksen merkin lapsuusaikansa ystävältä jättäessään isänsä kodin hän ei voinut hillitä kyyneliään, jotka alkoivat virrata vuolaina. Pareš Babukin pyyhki silmiään istuen rauhallisena vaunujen kulmassa.
»Tulehan, rakkaani, tule!» huusi Anandamoji tarttuen Lolitan käteen ja vieden hänet huoneeseen, ikäänkuin olisi häntä odotellut.
»Lolita on nyt lopullisesti poistunut talostamme», selitti Pareš Babu Sutšaritalle, jota oli lähettänyt hakemaan, ja hänen äänensä värähteli hänen puhuessaan.
»Häneltä ei tule täällä puuttumaan rakkautta ja kiintymystä, isä», virkkoi Sutšarita tarttuen hänen käteensä.
Kun Pareš Babu oli jälleen poistumassa, Anandamoji veti sarinsa päänsä yli, tuli hänen luokseen ja kumarsi hänelle. Pareš Babu vastasi kumarrukseen ikäänkuin hieman hämmentyneenä.
»Älkää olko lainkaan huolissanne Lolitan vuoksi», virkkoi Anandamoji vakuuttavasti. »Hän ei tule milloinkaan kärsimään sen henkilön luona, jonka haltuun aiotte hänet uskoa. Jumala on vihdoin minulle suonut mitä olen kovin kaivannut. Minulla ei ole ollut tytärtä, mutta nyt olen tyttären saanut. Olen kauan toivonut, että Binoin morsian korvaa minulle puuttuvan tyttären — ja nyt Jumala on vihdoin täyttänyt toiveeni niin ihmeellisesti lähettäen minulle sellaisen tyttären, etten olisi milloinkaan voinut uneksiakaan niin hyvästä onnesta.»
Tämä oli ensimmäinen kerta, jolloin Pareš Babu sai lohdutusta tai tukea siitä saakka, kun Lolitan naimisiinmenoa koskevat levottomuudet olivat alkaneet. Oli löytynyt maailmassa eräs paikka, jossa hänen sydämensä löysi lepoa.