Binoi tiesi Goran nykyisin lähtevän ulos erittäin varhain aamusella, joten hän meni maanantaina, jo ennen päivänkoittoa suoraan hänen makuusuojansa ylimpään kerrokseen. Kun Goraa ei sieltä löytynyt, Binoi kysyi palvelijalta, joka sanoi hänen olevan rukoussuojassa hartaudenharjoituksessa. Binoita tuo hieman ihmetytti. Rukouskammion ovelle ehdittyään hän näki Goran silkkiin verhoutuneena, kumminkin niin, että hänen valtava vaalea ruumiinsa oli suurelta osalta näkyvissä. Binoi oli sitäkin enemmän ihmeissään nähdessään Goran tosiaankin suorittavan uskonnollisia puhdistusmenojansa.
Askelia kuullessaan Gora katsahti taakseen, näki Binoin ja huudahti harmistuneena: »Älä tule tähän huoneeseen!»
»Älä huoli olla peloissasi», lohdutti Binoi. »En tule sisään. Olen vain tullut sinua tapaamaan.»
Gora tuli huoneesta, vaihtoi vaatteita ja vei Binoin yläkertaan. Siellä he istuutuivat, ja Binoi kysyi: »Tiedätkö, että tänään on maanantai, Gora-veikko?»
»Epäilemättä on maanantai», nauroi Gora. »Kalenteri ei erehtyne, ja sinä puolestasi tuskin voit erehtyä luulemaan tätä päivää miksikään muuksi kuin maanantaiksi. Missään tapauksessa tämä päivä ei ole tiistai.»
»Minä tiedän, ettet luultavasti tule», sopersi Binoi, »mutta en voinut asiaa toteuttaa saamatta ainakin kerran keskustella kanssasi tänään».
Gora istui äänetönnä, mitään vastaamatta, ja Binoi jatkoi: »Onko siis päätetty asia, ettet voi tulla vihkiäisiini?»
»Minä en voi tulla, Binoi», vastasi Gora.
Binoi vaikeni, ja Gora, joka salasi sydäntä ahdistavan tuskaisen tunnon, virkkoi nauraen: »Ja mitäpä tuosta, vaikka en tulekaan? Sinä olet voitollinen, koska olet saanut äidin sinne houkutelluksi. Minä yritin parhaani mukaan estää häntä, mutta turhaan. Niinpä minun täytyy vihdoin tunnustaa hävinneeni äidinkin ollessa kysymyksessä. Kaikki kartan osoittamat maat ovat pian maalatut vihamiehen värein. Minun kartallani ei piankaan ole jäljellä ketään muuta kuin minä itse!»
»Ei, veljeni, älä soimaa minua!» pyysi Binoi. »Minä sanoin hänelle kerran toisensa jälkeen, ettei hänen tarvitse tulla vihkiäisiini, mutta hän sanoi: 'Kuulehan, Binoi, ne, jotka eivät tahdo tulla vihkiäisiisi, eivät tule, vaikka heidät kutsuttaisiin, ne taas, jotka tahtovat tulla, tulevat siinäkin tapauksessa, että kiellät heitä tulemasta, joten sinun on paras olla aivan vaiti.' Kuulehan, Gora, sinä sanot, että sinun täytyy tunnustaa joutuneesi häviölle. Mutta sinä joudut häviölle taistellessasi äitiäsi vastaan, etkä ainoastaan kerran, vaan tuhat kertaa! Mistäpä löytäisitkään hänen vertaisensa äidin?»