Tänä päivänä, jona Binoi itse erotti itsensä yhteiskunnasta, hänen sydämensä oli herättänyt Goran sydämessä moitteettoman sopusoinnun sävelet. Binoi oli poistunut hänen luotansa, mutta nuo sävelet jäivät koko päiväksi soimaan hänen mieleensä. Samoinkuin kaksi kohti valtamerta rientävää virtaa yhtyy toisiinsa, samoin Binoin rakkaus Goran omaan rakkauteen yhtyen liitti aallon toiseen aaltoon. Se, mitä Gora oli yrittänyt kaikin mahdollisin tavoin itseltänsä salata sitä heikentäen, estäen ja peitellen näkyvistä, oli nyt rikkonut rantansa ja ilmennyt selvänä ja ehdottomana. Gora ei enää kyennyt soimaamaan sitä sopimattomaksi eikä tuomitsemaan sitä ylenkatsottavaksi.
Koko päivä kului sellaisissa ajatuksissa, ja kun illan valo vihdoin alkoi himmetä hämäryydeksi, Gora heitti liinan hartioilleen ja lähti kadulle sanoen itsekseen: »Minä vaadin omakseni sen, mikä minulle kuuluu. Muuten elämäni kuluu hyödyttömästi tässä maailmassa.»
Gora uskoi aivan varmaan, että Sutšarita odotti tässä maailmassa hänen kutsuansa, ja hän päätti tehdä kutsunsa tänä iltana lopulliseksi ja täydelliseksi.
Kun Gora kulki Kalkuttan vilkasliikkeisiä katuja, hänestä tuntui, kuin hän olisi ollut kaiken ja kaikkien koskettamattomissa. Hänen mielensä keskittyi kiinteästi yhteen ainoaan esineeseen siten jättäen ruumiin rajat ja liikkuen jossakin etäällä.
Saavuttuaan Sutšaritan talon eteen Gora yhtäkkiä havahtui. Hän ei ollut milloinkaan ennen tavannut talon porttia suljettuna, mutta nyt hän sitä työntäessään huomasi sen olevan lukossakin. Sitten hän seisoi hetkisen epäröiden, koputti pari kolme kertaa äänekkäästi, kunnes palvelija tuli ulos, näki Goran illan himmeässä valossa ja sanoi kysymättä: »Neiti ei ole kotona.»
»Missä hän on?» kysyi Gora.
Hän sai tietää, että Sutšarita oli pari kolme päivää sitten lähtenyt jonnekin auttamaan Lolitan häävalmisteluissa.
Hetkisen Gora ajatteli lähteä vihkiäistilaisuuteen, ja hänen siinä epäröidessään tuli talosta tuntematon babu, joka kysyi häneltä: »Mistä on kysymys, sir? Mitä haluatte?»
»En mitään, kiitos kysymästä», vastasi Gora silmäiltyään kysyjää kiireestä kantapäähän.
»Tulkaa sisään, olkaa hyvä, istukaa hetkinen ja tupakoikaa», kehoitti
Kailaš.