»Niin, äiti, salli Sutši-didin jäädä luoksemme muutamaksi päiväksi», pyysi Lolitakin hartaasti.
Satiš, joka oli kuullut ehdotuksen, saapui sisään ilosta hyppien, kiersi käsivartensa Sutšaritan kaulaan ja huudahti: »Niin, didi, minäkin jään.»
»Mutta sinullahan on läksysi opittavina, sinä juttuniekka», huomautti
Sutšarita.
»Voihan Binoi Babu minua opettaa!» väitti Satiš.
»Binoi ei voi nyt jatkaa sinun huoltamistasi», huomautti Sutšarita.
»Tietysti voin!» huusi Binoi viereisestä huoneesta. »Kuinka voisinkaan yhtenä ainoana päivänä unohtaa kaikki, mitä olen oppinut istuessani yön toisensa jälkeen kirjojeni ääressä?»
»Suostuneeko tätinne?» kysyi Anandamoji.
»Minä lähetän hänelle kirjeen», vastasi Sutšarita.
»Ei, älä huoli sinä kirjoittaa, minä teen sen», ehdotti Anandamoji.
Anandamoji käsitti, että jos Sutšarita itse ilmaisisi halunsa jäädä
pitemmäksi ajaksi, niin Harimohini voisi loukkaantua, mutta jos hän,
Anandamoji, kirjoittaisi, niin koko kiukku suuntautuisi häneen eikä
Sutšaritaan.