Anandamoji ilmoitti kirjeessään, että hänen täytyi jäädä taloon vielä muutamiksi päiviksi saadakseen talouden kuntoon ja että olisi hänelle suureksi avuksi, jos Sutšarita voisi hänkin jäädä.
Kun Harimohini sai tuon kirjeen, niin hänen mieleensä nousi sekä kiukku että epäluulokin. Hän ajatteli, että nyt, kun hän oli estänyt Goran käymästä talossa, Goran äiti punoi taitavaa verkkoa Sutšaritan varalle, ja hänestä oli aivan selvää, että kysymyksessä oli pojan ja hänen äitinsä välinen salaliitto. Nyt Harimohini muisti Anandamojin olleen alun alkaen epämiellyttävän, koska hänen pyrkimyksensä olivat olleet aivan ilmeiset.
Harimohini uskoi varmaan vapautuvansa suuresta rasituksesta, kunhan saisi Sutšaritan naitetuksi kuuluisaan Roin perheeseen. Mutta kuinka kauan voikaan antaa Kailašin kaltaisen miehen tai kenen muun tahansa näin odotella? Miesparka tummensi talon seiniä tupakoimalla lakkaamatta yöt päivät.
Saatuaan kirjeen Harimohini otti kantotuolin ja lähti Binoin taloon. Sinne saavuttuaan hän tapasi Sutšaritan, Lolitan ja Anandamojin pohjakerroksen huoneessa keittopuuhissa. Yläkerrassa kuului Satiš lausuelevan englanninkielen sanoja, niiden kirjoitusmuotoja ja bengalilaisia vastineita koko naapuristoa säpsähdyttävin kimein äänin. Hänen kotona ollessaan ääni ei kaikunut niin läpitunkevana, mutta täällä hän piti erikoista huolta äänen tarpeettomasta kaikuvaisuudesta siten osoittaakseen, ettei opintoja suinkaan laiminlyöty.
Anandamoji lausui Harimohinin tervetulleeksi erittäin lämpimästi, mutta Harimohini ei sellaisesta kohteliaisuudesta ollenkaan välittänyt, vaan aloitti enemmittä esipuheitta: »Minä olen tullut noutamaan Radharania.»
»Hyvä, mutta istuutukaa sentään hetkiseksi!» kehoitti Anandamoji.
»En, kiitos», vastasi Harimohini, »minun hartaudenharjoitukseni ovat aivan keskeneräiset, en ole ehtinyt päättää aamurukouksianikaan — minun täytyy palata heti kotiin.»
Sutšarita oli parhaillaan leikkelemässä kurpitsaa eikä virkkanut sanaakaan, kunnes Harimohmi kääntyi suoraan hänen puoleensa sanoen: »Etkö kuule, mitä sanon? On jo kohta myöhä.»
Lolita ja Anandamoji olivat vaiti, Sutšarita jätti työnsä, nousi ja sanoi: »Tule täti!» Sitten hän veti tädin mukanaan erääseen toiseen huoneeseen ja sanoi päättävästi: »Koska olet tullut minua hakemaan, en tahdo käännyttää sinua takaisin kaikkien nähden — lähden kotiin kerallasi, mutta palaan tänne iltapäivällä.»
»Kuulehan tuota!» huudahti Harimohini närkästyneenä. »Minkätähden et sano, että tahdot jäädä tänne olemaan?»