Sitten Harimohini vihjaili siihen, kuinka helposti hän oli suorittanut vaikean tehtävän: avannut hinduyhteiskunnan ovet Sutšaritan laiselle tytölle, vieläpä niin taitavasti, että Sutšarita voi kaikkein ylhäisimpienkin bramaanien luona istua rinnan toisten vieraiden kanssa kenenkään uskaltamatta kuiskatakaan minkäänlaista vastalausetta.
Keskustelun ehdittyä niin pitkälle kantotuoli oli saapunut perille. Noustessaan toiseen kerrokseen Sutšarita huomasi ulko-ovea vastassa olevassa pienessä huoneessa palvelijan hierovan öljyä jonkun kylpyynsä valmistautuvan tuntemattoman miehen jäseniin. Vieras ei ilmaissut vähintäkään ujoutta Sutšaritan nähdessään, katselihan vain häntä kiihkeän uteliaasti.
Harimohini selitti, että hänen lankomiehensä oli tullut vierailemaan, ja edellisten puheiden nojalla Sutšarita hyvin ymmärsi, mistä nuorasta tässä nykäistiin. Harimohini yritti selittää, että vieraan talossa ollessa olisi ylen epäkohteliasta poistua jälleen iltapuolella, mutta Sutšarita pudisti kiivaasti päätänsä ja sanoi: »Ei, täti, minun täytyy lähteä.»
»Hyvä», virkkoi Harimohini, »jää tänne täksi päiväksi ja lähde huomenna».
»Kylvettyäni menen isän kanssa aterioimaan ja sitten Lolitan luo», sanoi Sutšarita vääjäämättä.
»Mutta Kailaš on tullut sinua katsomaan», tunnusti vihdoin Harimohini.
»Mitä hyötyä hänellä on minun näkemisestä?» kysyi Sutšarita punastuen.
»Kuulehan tuota!» huudahti Harimohini. »Eihän meidän päivinämme käy sellaista asiaa järjestäminen toisiansa näkemättä! Minun nuoruuteni aikana oli toisin laita. Enosi ei nähnyt minua ennenkuin vihillä oltaessa.» Asiaan siten ylimalkaisesti viitattuaan Harimohini alkoi seikkaperäisesti kertoa oman avioliittonsa valmisteluista. Hän kertoi, kuinka asian alulleen tultua saapui kaksi Roi-perheen vanhaa ja uskottua palvelijaa sekä pari heidän apulaistansa, suuret turbaanit päässä ja sauvat käsissä, hänen isänsä taloon morsianta näkemään. Hän kuvaili, kuinka kiihtyneessä mielentilassa silloin olivat hänen omat vaalijansa ja millaisiin valmistuksiin ryhdyttiin Roi-suvun edustajien asianmukaiseksi vastaanottamiseksi ja kestitsemiseksi. Harimohini lopetti esityksensä syvään huoaten ja sanoen: »Nykyaikana on kaikki toisin.»
»Sinulla ei ole siitä suurta vaivaa», vakuutti Harimohini, »kunhan olet hänen seurassaan viisi minuuttia, siinä kaikki.»
»En!» virkkoi Sutšarita painokkaasti.